Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Vanhainkodista työpaikkana ja vanhustenhoidosta.

Pieni osa hoitajista on väkivaltaisia potilaita/asukkaita kohtaan. Asukkaat/potilaat kylläkin ovat väkivaltaisia hoitajia kohtaan. TEHY:llä on kampanja, että yksikin lyönti potilaan osalta on liikaa. Minusta taas väkivalta kuuluu valitettavasti hoito-työhön. Jos et kestä sitä, niin vaihda alaa. Tämä näyttää olevan virallisesti epäkorrekti näkemys mutta todellisuus on toista. 

 

Hoitajat kiroavat usein vanhainkodeissa, mitä levottomin asukas on hoidettavana. Se lienee normaalia inhimillistä käytöstä. Dementia-osastolla työskennellessäni sorruin siihen itsekin. Minua otti esim. suuresti koppaan, kun mistään mitään tajuamaton ukko lääkkeitä suuhun laittaessani hämmästyi ja sylki lääketomun pois. 

 

Hoitajat huutavat usein asukkaille vanhainkodeissa. Tämä johtunee kireistä hermoista ja siitä, että työt eivät tekemällä lopu. Asukkaita näkee myös lähes päivittäin ja yli puolet heistä viettää vanhainkodeissa useamman vuoden. Näin ollen asukas tulee hoitajan näkökulmasta tutuksi. Niin tutuksi, että sille uskaltaa huutaa. Huutaminen tietysti riippuu hoitajan luonteesta.

Dementia-osastolla työskentelevällä on oltava hyvät hermot. On muistettava, että asukkaat eivät aiheuta hankaluuksia tahallaan, vaan se on sairauksien syytä. 

 

Ala on naisvaltainen ja siellä esiintyy selkään puukotusta, juoruilua, haukkumista, toisten työntekijöiden arvostelua ja haukkumista selän takana. V-sanan olen kuullut kerran jos toisenkin. Tabu-aihe on, että hoito-alalle on saatava sukupuolikiintiöt. Valtamediassa päivitellään vanhustenhoidon huonoa tasoa. Taso ei ole se ongelma, vaan huono työilmapiiri. Kun työilmapiiri korjaantuu, nousee myös hoidon taso. 

 

Varsinkaan vanhainkodeissa ei juuri tapahdu mitään sairaaloihin verrattuna. Työ on samaa perus-perus-hoitamista ja perus-rutiinia vuodesta toiseen. Näin ollen työlle pitää keksiä sisältöä ja tehdä siitä hohdokkaampaa. Tämä on tietysti inhimillistä. Mutta usein sorrutaan ylilyönteihin, joissa täysin merkityksettömistä asioista tulee elämääkin suurempaa. Esim. aamulla juodaan punaisista mukeista ja iltapäivällä vihreistä. Jos menet, ja laitat mukit väärinpäin, niin silloin menee kaikki aivan sekaisin. Ja olet tehnyt vähintäänkin hoito-virheen. 

 

Varsinkin mieleeni muistuu tapaus, jossa sairaanhoitaja haukkui minua vanhusten huonosta kohtelusta mutta katsoi itse asiakseen huutaa vanhuksille. Vanhainkoti on myös työpaikkana vielä kovin hierarkkinen. Ovat sairaanhoitajat, lähihoitajat ja hoito-apulaiset/laitosapulaiset. Tässä kastijärjestyksessä. Sairaanhoitaja ei välttämättä, osastosta ja hoito-laitoksesta riippuen tee käytännön hoitotyötä lainkaan eikä valvo öitä. Hän vain jakaa lääkkeet. Joillakin osastoilla toiminta on demokraattisempaa. Esim. hoitajien lääke-osaamista pidetään yllä kierrättämällä lääkkeidenjakovelvollisuutta. Aikoinaan sairaanhoitaja itki, kun joutui iltavuoroon. 

 

 

On todettu psykologisin testein, että mitä mitättömimmästä ja merkityksettömästä työstä maksetaan yhä suurempaa palkkaa, muuttuu tämä työ palkansaajan mielessä erittäin tärkeäksi, ja ylilyöntejä on odotettavissa. Tämä entisestään pahentaa työilmapiiriä.

 

Jokaisella on ideoita siitä, kuinka osastolla tulisi toimia. Jokainen on mielestään oikeassa. Osaston tavat ovat joidenkin mielestä kiveen kirjoitettuja asioita, joita ei saa muuttaa tai menee elämä sekaisin. Auta armias, kun tulee osastolle sijainen, joka ei tiedä kuinka ko. osastolla toimitaan. On ymmärrettävää, kun on tottunut tekemään asioita sujumaksi katsomallaan tavalla. Se auttaa luonnollisesti kun työ on fyysisesti raskasta. Kun osastolle tulee uusi ihminen, ei sitä jaksa aina alkaa opastaa kaikkea alusta. Riippuu sijaisesta, kuinka nopeasti hän hoksaa toimintatavat.

Niin vakituisissa kuin sijaisissakin on kaikenlaisia ihmisiä. On laiskoja, tyhmiä, hitaita, epäkäytännöllisiä, itsepäisiä, stressaantuneita, omahyväisiä ja liian innokkaita.

Kaikkia luonnetyyppejä tulisi sietää ja ymmärtää fyysisesti raskaan ja joskus hyvin hektisen työn lomassa. Tämä saattaa ymmärrettävästi olla vaikeaa. 

 

Mitä tulee pomoihin, ovat he myös ihmisiä vikoineen. On niitä, jotka pitävät suosikkijärjestelmää. Niitä, jotka nauttivat muiden naisten kiusaamisesta ja niitä, joita ei työn arki kovastikaan kiinnosta.

Suurin osa hoito-alalla työskenteleviä on pelkän peruskoulun käyneitä ihmisiä, jotka eivät ole päässeet muualle kuin hoito-alalle opiskelemaan. Valmistuvilla hoitajilla on huono yleis-sivistys. Nykyinen hoito-alan opetus ei tue käytännön työtä vaan siinä on mukana liikaa mielestäni epätieteellistä hoito-tiedettä. Suoraan sanottuna tyhmille teini-tytöille paukutetaan yksinkertaisia asioita päähän, joita nämä pitävät kovin vaikeina. Opetetut asiat juuri, ja juuri hallittuaan, pitävät he itseään lähes arkkiatreina. 

 

Valitettavasti monille nuoremmille hoitajille hoitotyö on vain työ muiden joukossa. Tapa hankkia toimeentulo. Mielestäni hoitotyössä pärjää vain, jos kokee olevansa kutsumustyössä.

En näe mitään syytä hoito-alan palkankorotuksille. Mielestäni nykyinen palkka vastaa koulutusta ja työn vaativuutta. Hoito-ala on mielestäni kutsumus-ala, jolla pärjäävät hyvä-sydämiset mutteivät kovin älykkäät ihmiset. Heistä tulee parhaita hoitajia, sillä he jaksavat työtään ilman loppuun palamista, potilaille/asukkaille huutamista, työtoverien kiusausta, epäsäännöllisiä työvuoroja jne.

Hoitajan työ on perushoitoa. Autetaan ihmistä syömisessä, lääkkeiden otossa, pesemisessä ja liikkumisessa, siis elämän perustarpeissa. Se ei vaadi korkeaa koulutusta tai paljoa älykkyyttä, vaan se vaatii ennen kaikkea käytännön järkeä. Tätä kultaakin kalliimpaa ominaisuutta en ole valitettavasti nuorilla naishoitajattarilla liikaa tavannut. Sanoisinpa, että hoitajan kultainen ohjenuora on: ”Vie mennessäs, tuo tullessas, tee siel ollessas”. 

 

Voin antaa esimerkin tyypillisestä päivästä vanhankodissa. Aamuraportin jälkeen menen nostamaan noin 4 - 5 asukasta ylös. Riippuen heidän kunnostaan ja luonteestaan, nostan heidät istumaan, annan vettä, talutan tai työnnän pyörätuolilla, tai muulla apuvälineellä vessaan, missä riisun yövaatteet ja likaiset vaipat pois. Pesen heidän kasvonsa, kätensä, kainalonsa ja intiimit alueet, sekä harjaan hampaat. Tämän jälkeen puen asukkaan mielestäni siistiksi, kampaan hiukset, laitan deodoranttia ja tietysti kuivat vaipat. Lopuksi asukas viedään kukin liikuntakykynsä mukaan päiväsaliin aamupalle, missä hänelle annetaan myös aamulääkkeet. Riisuminen ja pukeminen ovat fyysisesti raskasta, eikä väkivaltainen asukas tee sitä helpompaa. Ja nostettavanahan ei ollut vain yksi asukas. Samat asiat tehdään tietysti illalla. Levottoman illan jälkeen on vaikea itse rauhoittua. Tämä on kurjaa, koska seuraavana aamuna on taas noustava töihin. Iltavuoron päättymisen ja aamuvuoron alkamisen väliin jää 10 tuntia, josta 8 olisi varattava nukkumiselle. Tämä on mahdotonta. Onneksi itse asuin työpaikkojen vieressä, jotenka työmatka oli 2-3 minuuttia. Kauempana asuville illan ja aamun väli jää vieläkin lyhyemmäksi. 

 

Mielestäni hoitotyö ei koskaan ollut vaativaa älyllisesti. Vain henkisesti. Ja henkisesti raskaaksi sen tekivät kurjat työkaverit, eivät sairaat vanhukset. Yleensäkin voin todeta, että vanhukset hoidetaan joiltain osin liian hyvin. Ruokailuja on 5 päivässä ja jokaista, joka vähänkin apua tarvitsee, autetaan. Tämä tietysti riippuu osastosta, hoito-paikasta ja hoitajasta.

 

Kokemusteni joukossa on toki myös hyviä hoitajia ja hyviä hoito-alan työpaikkoja. Mutta ne pahat jättävät jäljet mieleen ja avaavat silmät. Mielestäni realiteettien näkeminen ja kokeminen eivät ole välttämättä huono asia. 

 

Nämä ovat minun mielipiteitäni, joita pohjustaa hoito-alan työkokemukseni 5 vuoden ajalta vanhainkodeissa ja kaupunginsairaalassa. Ero sairaalan ja vanhainkodin välillä oli se, että sairaalassa ei puututtu pikku-seikkoihin ja henkilökunta oli ammattitaitoisempaa ja osaavampaa. Ihmettelen vieläkin, miksi sairaalasta vanhainkotiin palannut vanhus, joka oli tiputuksessa, tarvitsi aina vanhainkodin ulkopuolisen hoitajan säätämään tiputus. Vanhainkodeissa ja sairaaloissa työskentelee saman koulutuksen saaneet hoitajat. Miksi ylipäätänsä sairasta vanhusta ei kyetä hoitamaan vanhainkodissa, kun kerran hoito-henkilökunnalla on sama koulutus kuin sairaalassa. Tästä myös syntyisi säästöjä. 

 

Lääkärit voisivat vaatia myös paljon enemmän vanhainkotien sairaanhoitajilta. Usein lääkäri, jolla on vastuullaan satoja asukkaita vain piipahtaa osastolla. On totta, että vanhusten vaivat eivät ole niitä lääketieteellisesti kimuranteimpia ja mielenkiintoisimpia. Useilla vanhuksilla on samat sairaudet, joihin sovelletaan samoja hoitomenetelmiä. Eräs sairaanhoitaja totesi minulle kerran, että hän on vastuussa kaikkien työstä. Käsittääkseni näin ei ole. Kaikki ovat vastuussa omasta työstään mutta lääkäri on vastuussa asukkaiden terveydentilasta.

 

Koko ajan vanhustenhuolto siirtyy yhtä pienenpiin yksiköihin. Tämä on erittäin paha asia työilmapiirin kannalta. Pienelle osastolle syntyy helposti ilmapiiri, jossa jokainen työntekijä tarkkailee toista ja arvostelee tätä. Paljoa ei tapahdu ja osaston työtavoista kiistellään. Ulkopuolinen, sijainen, nähdään usein aina uhkana ja rasitteena. Kannatan ehdottomasti suuria laitoksia, joissa on suuret osastot. Näin ollen työntekijöiden keskinäinen kontrolli vaimenee ja jokainen tekee työnsä parhaaksi katsomallaan tavalla. 

 

Työtavat ovat usein kiistan ja pahan mielen aiheuttajia vanhainkodeissa. Jos työn lopputulos on sama, ei kai työtavalla ole merkitystä. Ei kukaan tahallaan tee työtä huonosti tai laiskasti, vaikka eihän tämäkään aivan totta ole. Aina on laiskoja työntekijöitä. He ovat nuoria naisia, vanhoja naisia, pitkä-aikaisia työntekijöitä, lyhyt-aikaisia sijaisia, aivan kaikkia. Mutta onneksi heitä on pieni määrä. 

 

Mielestäni hoito-työn vastuu ja työtapojen suunnittelu tulisi ottaa pois osastoilta ja niiden työntekijöiltä. Sama pätee työvuorolistojen tekemiseen. Pienen yksikön sairaanhoitaja tekee listan, ja suosii suosikkejaan ja kiusaa inhokkejaan sen avulla. Työvuorolistat tule tehdä poissa työntekijät ulottumattomista, toimistossa, jossa työskentelee henkilö, joka ei tunne ko. työntekijöitä ja näin ollen pystyy olemaan objektiivinen heidän suhteensa. Myös osastonhoitajien ja lääkärien tulisi laatia osastojen hoito- ja työtavat, ja valvoa näitä. Tässäkin tapauksessa sääntöjen laatijan tulisi olla mahdollisimman objektiivisessa asemassa työntekijöiden suhteen.

 

Ajatukseni, joita olen edellä esittänyt, ovat mitä epäkorrekteimpia. Ei tällaisia totuuksia saisi puhua saati kirjoittaa niistä. Paljon olisi vielä sanottavaa mutta joudun nyt varmasti haukkumis- ja arvosteluryöpyn kohteeksi. Siitä huolimatta rohkenen väittää, että suurin osa allekirjoittaisi nämä ajatukset hiljaa mielissään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kyllä mieki olen tuommosta nähny ja kuullu. Hyvä vainko kirjotat julki. Ihan tyhmiä käytäntöjä ja ihan oma maailmansa, jonka kanssa en sois kenenkhään joutuvan tekemissiin. Siittä on ihmisyys kaukana, miten sos-terveys-laitokset toimii. Ja jos yrität puhua asioista, sulle suuttuttaan tai kethään ei kiinosta. Niin ja vääriä asioita kyselevät ommaiset on hankalia ja niilekki olhaan tylyjä ja ylimielisiä. Kaikki met tiämä tuon kulttuurin.

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Nimenomaan. Muun muassa ylenkatsotaan kaikkia ulkopuolisia. Kun oli osastopalavaveri, niin minut heitettiin käytävään ja laitettiin kanslian ovi kiinni. Sitten keskusteltiin, minkä värisistä mukeista juotetaan vesi ja minkävärisistä mehu. Asiat kirjattiin kynällä ruutupaperille. Kun työskentelin oman alan hommissa ely:ssä, järjestin itse palavereja ja käytin tietotekniikkaa asiani esittämikseksi. Kaksi aivan eri maailmaa työtapojen ja työntekijöien käyttäytymisen suhteen.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Reipasta tekstiä.

Elävää elämääkin.
Nuorimies on hyvin ymmärtänyt mitä vanhuksen ja varsinkin dementin tai alzheimerisen hoitaminen livenä on.

Totuuksiakin tulee: .." on toki myös hyviä hoitajia ja hyviä hoito-alan työpaikkoja. Mutta ne pahat jättävät jäljet mieleen ja avaavat silmät."

tai tämä kysymys/ihmettely:
"Miksi ylipäätänsä sairasta vanhusta ei kyetä hoitamaan vanhainkodissa, kun kerran hoito-henkilökunnalla on sama koulutus kuin sairaalassa. Tästä myös syntyisi säästöjä."

tai tämä:
"Kaikki ovat vastuussa omasta työstään mutta lääkäri on vastuussa asukkaiden terveydentilasta."

Minä en kannata suuria yksiköitä, sillä tämä väite

"Pienelle osastolle syntyy helposti ilmapiiri, jossa jokainen työntekijä tarkkailee toista ja arvostelee tätä. Paljoa ei tapahdu ja osaston työtavoista kiistellään. Ulkopuolinen, sijainen, nähdään usein aina uhkana ja rasitteena."

voidaan hoitaa niin, että henkilöstö pannaan kiertämään. Vaihtoja vaan osastoilta toisille ( vähintään kerran vuodessa) niin, että sakki sekottuu (ei kuitenkaan kaikki kerrallaan). Siinä haihtuu myös se tilanne (kateus) kun välillä väitetään, että toisella osastolla on hankalampia hoidettavia tai toisen osaston olosuhteet ( hoito ja huolto)ovat helpommat tai paremmat.

Tässä kohdin blogin kirjoittaja tietää mistä puhuu:
" Hoitajan työ on perushoitoa. Autetaan ihmistä syömisessä, lääkkeiden otossa, pesemisessä ja liikkumisessa, siis elämän perustarpeissa. Se ei vaadi korkeaa koulutusta tai paljoa älykkyyttä, vaan se vaatii ennen kaikkea käytännön järkeä. Tätä kultaakin kalliimpaa ominaisuutta en ole valitettavasti nuorilla naishoitajattarilla liikaa tavannut. Sanoisinpa, että hoitajan kultainen ohjenuora on: ”Vie mennessäs, tuo tullessas, tee siel ollessas”."

Itse en 41,5 vuotisen laitosjohtajuuden (yks ja sama paikka koko ajan) aikana kovin moneen "järjettömään" hoitajaan törmännyt, mutta kyllä muutamaan alan myöhemmin vaihtajaan, ts. asianomainen itse huomasi, että hoitoala ei ollut hänen juttunsa!

Älykkyyttä kyl vaaditaan dementikkojen hoidossa tai vielä hankalammassa tapauksessa = alzheimerikon hoidossa, varsinkin jos hoidettava on agressiivinen. Turpiin voi tulla, mutta hoitajan huutamisella tilanne ei miksikään kohene, päinvastoin. Eli tätä ei saa sallia! "Hoitajat huutavat usein asukkaille vanhainkodeissa."

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Kiitos kommentista. Valitettavasti en nähnyt minkäänlaista henkilökunnan kiertoa vanhainkodeissa. Kaikki olivat fakkiutumeet "omille" osastoille. Esimerkkina Turun nyt jo lakkautettu Luolavuoren vanhainkoti, jossa oli vain 17 asukkaan osastoja mutta kaikki osastot olivat suljettuja omia maailmoja omine työtapoineen ja työilmapiireineen. Kannatan ehdottomasti henkilökunan kierrättämistä osastojen välillä. Pysyy suhteellisuudentaju.

Markku Toivonen

Ei Marcuksen kannata välittää kirjoituksensa epäkorrektiudesta. Se kuuluu Usarissa asiaan. Luettuaan kirjoituksesi entiset työtoverisi varmasti tuntevat piston sydämessään ja keskustelevat työtapojen muuttamisesta palavereissaan. Tai sitten sinulle on käännetty selkä jo viisi vuotta sitten. Viisi vuotta on pitkä aika kerätä kokemuksia ja kaunaa, joita et selvästikään ole kyennyt työympäristössä työstämään. Olisiko tilanne toinen, jos et olisi suostunut jäämään ovien ulkopuolelle? Onko kukaan koskaan heittänyt palloa sinulle? Mitä muuta sinä olisit voinut tehdä viiden vuoden työuran jälkeen kuin purkautua blogissa?

Et näe mitään syytä hoito-alan palkankorotuksille. "Mielestäni nykyinen palkka vastaa koulutusta ja työn vaativuutta. Hoito-ala on mielestäni kutsumus-ala, jolla pärjäävät hyvä-sydämiset mutteivät kovin älykkäät ihmiset. Heistä tulee parhaita hoitajia, sillä he jaksavat työtään ilman loppuun palamista, potilaille/asukkaille huutamista, työtoverien kiusausta, epäsäännöllisiä työvuoroja jne."

Kun kerran hyväsydämiset muttei kovin älykkäät ihmiset mielestäsi pärjäävät hoitoalalla, en aio kysyä miten sinä noita ominaisuuksia vastaat. Kysyn kuitenkin mihin geologeja tarvitaan ja minkälaiset ihmiset siinä työssä pärjäävät? Kovasydämiset, älykkäät, mutta ei kovin viisaat? Tiedän, että nämä kysymykset eivät ole kovin korrekteja, mutta sehän ei Uuden Suomen blogeissa ole itsetarkoitus. Olen vasta poliittista epäkorrektiutta harjoittelemassa koeajalla.

Hienoa, että jaksoit hoitoalalla viisi vuotta ilman alan koulutusta. Monet hankkivat koulutuksen ja jaksavat koko työikänsä. Pienestä palkasta ja vähäisestä arvostuksesta huolimatta.

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Hei. Kiitos kommentistasi.

Oletko hoito-alan ihminen tai koskaan työskennellyt vanhainkodissa?

Sain positiivista palautetta entisiltä työtovereilta (niiltä älykkäiltä ja mukavilta, joiden kanssa oli kiva työskennellä) tästä kirjoituksesta. Käänsin selkäni lopulta hoito-alallle, kunnen jaksanut enää.

Geologien tarpeista en tiedä. Jos geologit menisivät lakkoon, se huomattaisiin vasta seuraavalla geologisella kaudella.

Ei, en todellakaan kyennyt työstämään keräämääni kaunaa työympäristössä. Muuten kuin itse sortumalla haukkumaan epämieluisia työtovereita joko päin naamaa tai selän takana. Ja vähän tässä kirjoituksessa. Parille ammattilaiselle olen asiasta jutellut. Olen kuitenkin optimistinen ja toivon toipuvani näistä kaunoista.

Pallo heitettiin minulle pariin otteeseen ja kerroin sukupuolikiintiöistä ja paluusta vanhoihin tapoihin, ossa osastonhoitaja huutaa ja pitää akat herran nuhteessa ja kurissa. Sitä tietysti kammoksuttiin mutta töiden sujuvuuden kannalta se olisi suotavaa. Vanhainkodissa kun tehdään töitä, töitä ja töitä. Ne eivät tekemällä lopu. Siksi homman on toimittava.

On hienoa, että jotkut jaksavat kouluttautua hoito-alalle ja jaksavat tehdä siellä töitä koko ikänsä. Se, millaiseksi hoito-ala heidät muuttaa tuona aikana riippuukin sitten työntekijän persoonasta. Tuleeko siitä varasto-pirkko, joka luovuttaa tavaroita varastosta kuin omaa sydänvertansa. Vai sairaanhoitaja, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle vailla meriittejä. Vai fakkiutunut perus/lähi-hoitaja, joka asettelee pyyhkeitä, valvoo tiskikoneen täyttöä ja arvostelee asukkaiden vaatetusta. Mutta ei tee varsinaista hoito-työtä.

Viisaudesta en tiedä. Jos ei sitä geologien joukosta löydy, ei sitä ainakaan vanhainkodeista löydy.

Mitä tulee palkankorotuksiin, kenties sairaalassa työskentelevät ansaitsivat palkankorotuksen mutta eivät vanhainkodin työntekijät. Siitä ei makseta, että mietitään laitetaanko pöytään punaiset vai keltaiset mukit. Ja jokainen meistä osaa pyyhkiä paskaa ja vaihtaa vaippoja. Jos ei käytännön järkeä ole sen vertaa, niin hävetköön.

Jahka mainitsemani epäkohdat siivotaan alalta pois, voivat asukkaat ja potilaat paremmin ja heidän hoitonsa on vieläkin parempaa kuin nykyään.

Markku Toivonen

Olen työskennellyt vanhainkodissa vuosikymmeniä sitten, myös vailla alan koulutusta. Toisin kun sinulle, minulle jäi kuva työstä, jota tekijöineen arvostan ja joka oli alipalkattua niin tuolloin kuin vielä tänäänkin.

Luettelit minkälaisiksi ihmisiksi hoitajat elämäntyönsä aikana tulevat. Yhtään myönteistä esimerkkiä ei listaasi mahtunut. Kertoo todennäköisesti eniten sinusta ja mielentilastasi.

Pane ihmeessä kirjoitus CV:n liitteeksi. Hyvää onnea elämässä ja erilaisissa työyhteisöissä!

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Vähän liian pitkä teksti mahtuakseen cv:n. Mieluisinta työ oli dementia-osastolla ja geropsykiatrisella, jossa työyhteisössä oli hauskaa ja huumori kukki. Sama päti myös osastoihin, jossa työ ei merkinnyt aivan kaikkea. Totta kai kirjoitus kertoo minusta ja mielentilastani. Sen sitten näen tulevaisuudessa kuinka tulen pärjäämään vai pärjäänkö lainkaan. Enköhän :)

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Kuvaamasi toiminta on surullista, ja vieläkin totta.

Osoitat myös hyvin, miksi hoitajia ei arvosteta, koska toimintapojen
on niin vaikea muuttua.

Sinulta jäi kokematta, ja näkemättä, mihin tieteellisiin seikkoihin asiat
liittyvät. Et oppinut siis mitään ihon hoidosta, aterioista, ravinteista,
lääkkeiden vaikutuksista, virtsavaivoista, syistä tai seurauksista, tai lääkkeiden sopivuudesta, haitoista, ja yksilöllisistä eroista, mistään.

Sairaanhoitajan vastuu on valtava. Hänen täytyy seurata, että kokonaisvaltainen hoito on paikallaan. Jos ei ole paljon tietämystä,
ei voi olla paljon vaikutusta vanhusten hyvinvointiin. Siinä onkin suurin
ongelmamme tällähetkellä.
Sairaanhoitaja toimii sen mukaan, missä laitoksessa on töissä, eikä suinkaan sen mukaan mitä osaa tehdä. Kunnallisissa vanhainkodeissa ei ole oikeuksia toimia sairaalan tavoin. Ne ovat koteja, kuten muutkin kodit. Siitä tulee se ero rooleihin. Tätä ei kylläkään aina muisteta edes lääkäreiden keskuudessa, kun pyydetään hoitohenkilökuntaa hoitotoimenpiteisiin, tai sovelletaan säädöksiä. Kotonaan ihminen voi esim. ostaa vitamiinejä, toisin kuin usein luullaan, kun ollaan avohoidossa. Kaikki asiat menevät sekaisin.
Kotisairaanhoito on myös oma alueensa.
Surkeaa on, että et oppinut mitään viiden vuoden aikana. Miten mahtavat
harjoittelijat oppia, kun jäivät vaille hoitotiedon luentoja, puhumattakaan
muusta.

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Hei. Kiitos kommentista.

Osut naulan kantaan. Tieteellisyys ei ollut prioriteettina.

Työn mielenkiintoisin puoli oli juuri uuden oppiminen. Hoito-alalla työskenneltyäni ymmärrän yleisimpien sairauksien ilmenemisen ja niiden hoitojen päälle enemmän kuin ennen.

Opin myös monia käytännön hoito-toimenpiteitä, kuten mm. katetroinnin ja erilaisia haavanhoitotapoja. Tieteelliset perustat mm. virtsavavoille luin myöhemmin.

Kun kyselin henkilökunnalta syitä eri sairauksille tai varsinkin lääkkeiden vaikuttavista aineista ja kuinka ne vaikuttavat, ei tietoa löytynyt. Työt tehtiin "näin vaan kuuluu tehdä" -periaatteellla. Lääkkeet annettiin samalla periaatteella. ihonhoidosta ja vatsantoiminnasta oltiin eri mieltä. kukaan ei tiennyt, miksi jotakin piti tehdä. Ja mikä olisi loppujen lopuksi oikea toimenpide.

Lainsäädäntöä on muutettava, jotta vanhainkodeille annetaan samat hoito-oikeudet, kuin sairaaloille. On turha kuskata jo sekaisin olevaa muistisairasta vanhusta useasti vieraaseen paikkaan, josta hänelle koituu vain lisää stressiä.

Tuoreet harjoittelijat olivat jo omaksuneet asenteet, että tehdään näin, kun on opetettu. Osastoilla myös jatkettiin periaattetta. Lähi-hoitaja harjottelijoita ylenkatsottiin; heidän ei tarvinnut tietää.

Olisi hyvä, jos hoito-alan työntekijöillä olisi sopusuhtainen käytännön ja lääketieteen koulutus. Hoito-tieteestä tieteenä olen vähän kahden vaiheilla. Kun vertaa Ruotsiin, missä sairaanhoitaja suorittaa monta sellaista toimenpidettä, joita Suomessa tekee lääkäri, on se merkiki, että jotain hoitajien koulutuksesta puuttuu.

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Vielä Tuula Pakarinen-Curryn kommenttiin:

Osastoilla kiersi hyvin teoreettisia hoito-tieteen julkaisuja, joista henkilökunta ei välittänyt. Mm. johtaja ehdotti osastoille alan kirjallisuutta mutta henkilökunta ei ollut asiasta kovin kiinnostunut. On toki tmmärrettävää, että käytännön työssä tarvitaan käytännön ohjeita, ei kovin teoreettisia tekstejä, jotka eivät sivua työn arkea suurestikaan.

Käyttäjän SariSiiriHietanen kuva
Sari Hietanen

Ihan loistava kirjoitus !

Itse olen opiskeluaikoinani 90-luvulla ollut ko. vanhainkodissa harjoittelussa ja allekirjoitan kaiken sanomasi.

Hoitajat.net julkaisi blogisi ja osui silmään, tosin he takertuivat eniten asioihin, jotka sanottaisiinko saivat heidät "älähtämään, joten en jää niihin "kiinni". Tästä saa todellakin kuvan, mitä hoitoala todellisuudessa on. Tosin palkkauksesta olen eri mieltä kanssasi, mutta järjestöihmisenä taistelen siitä ainoastaan työntekijöidemme puolesta, joita arvostan enemmän kuin suuresti.

Kiitos ! Tätä oli ilo lukea ei niinkään hampaita kiristellen, niinkuin hoitajat.net asian ilmaisi, vaan totuuden siementä imeskellen.

Käyttäjän SirpaPalviainen kuva
Sirpa Palviainen

Hieman sekavin tuntein luin kirjoitustasi,ja huomasin kyllä nopeasti,että Sinulla ei ole hoitajan koulutusta... Aivan oikein olet joitain asioita havainnut,mutta perustat mielipiteesi aika suppeaan kokemukseen. Vanhusten hoitaminen on pitkälti juuri sitä perushoitoa,mutta koulutus on paikallaan silloin,kun pitää havannoida muutoksia voinnissa ja osata myös toimia. Usein vanhuksilla on muitakin vaivoja ja sairauksia kuin dementia. Esim.diabetes,sydäntaudit,erilaisia syöpätauteja,Parkinsonismia ja Ms-tautia. Näiden sairauksien tunteminen ja huomioon ottaminen hoidossa on erittäin tärkeää,pelkkä perushoito ei riitä. Lisäksi usein vanhuksilla on myös diabetesta,jonka seuraaminen ja hoitaminen vaatii ammattiataitoa,pelkkä MuTu ei riitä... Entäs haavahoidot,jotka ovat ihan arkipäivää jokaisessa vanhainkodissa?

Itse työskentelen lähihoitajana yksityisessä palvelukodissa jo 8:tta vuotta. Asukkaita on 25,hoitajia aamu-ja iltavuoroissa vain 3. Joten jokaisella on hoidettavan 8-9 asukasta,eikä 4-5,niinkuin sinulla. Itse käveleviä on vain muutama,suurin osa pyörätuolissa,ja raskaita liikuteltavia. Voin kertoa,että ihan jokainen ei tähän työhön suostuisi eikä sitä kestäisi ! Minun työpaikallani ei silti kiroilla eikä tapella,vanhuksia kohdellaan kunnioittavasti,ja omaisia myös. Keskenämme voimme purkaa raskaan ja vaativan työn tuomia paineita,se on se henkireikä,millä tätä jaksamme. Mielestäni koulutus on tärkeää,ja jos palkka olisi suurempi,koulutukseen myös hakeutuisi enemmän ihmisiä. Ja suuntautuisi vanhusten hoitoon. Toivottavasti Sinua hoidetaan vanhuksena ammattitaitoisesti ja koulutettuna,eikä pidetä vain puettavana ja pestävänä möhkäleenä!

Käyttäjän KaisaliinaHelle kuva
Kaisaliina Helle

Kaikkiallahan ei toimita näin, mutta valitettavasti itsekin olen nähnyt ja kokenut samantyylistä perushoitoa erityisesti vanhuksile. Erityisesti heille huudetaan kun vanhus ei kuule, vaikka parempia tapoja olisi esim puhua rauhallisella äänellä lähempänä vanhusta, näin itse tehnyt ja useimmiten vanhus kyllä näin on kuullut. Palkasta en kyllä ole samaa mieltä, et ole ottanut huomioon fyysistä rasitetta ollenkaan. Vaikka työ olisikin älyllisesti helppoa niin fyysinen ja henkinen rasitteen vuoksi itse ainakin parantaisin palkkaa. Ehkä näin myös hoitajilla olisi parempi motivaatio (jos sitä kutsumusta ei ole) hoitaa niitä vanhuksia paremmin. Nightingalekin on sanonut että tämä on kutsumus työ, ja todellakin sitä se on! Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja voisin sanoa että about 30% (ainakin) koulutuksesta on ihan buulshittiä. Ehdottomasti olen samaa mieltä, että vanhainkotien sairaanhoitajilla työ on todellakin "helppoa" verrattuna sairaalaan. Mm. siihen, että he eivät kykenekkään enään muutaman vuoden päästä valmistumisesta tippaa laittamaan onkin yksinkertaisesti siinä, että vanhainkodeissa sitä tehdään NIIIIIN harvakseltaan että potilaan turvallisuuden tähden tämä homma on siirretty sairaalan sairaanhoitajille, joka tuntuu typerältä kun tottakai heillä on sama koulutus, mutta koska he tekevät sitä päivittäin on ihan vain potilasturvallisuuden tähden parempi että he tekevät tämän. Toki, jos vanhainkodeissa olisi tämmösiä tippajuttuja yms enempi olisi kannattavaa että omahenkilökunta tekisi niitä. Yksi syy siihen miksi hoitajat huutavat potilaille on vähäinen henkilökunta. Itse olen monesti ollut iltavuorossa, jossa täytyy hoitaa about 7 vanhusta joista kaikki täysin vuodepotilaita ja eivät liiku ollenkaan, hyvä jos syödä pystyvät itsenäisesti. Kun ottaa huomioon että kaksi ruokailua vuoron aikana, joihin molempiin menee potilaiden syöttämisessä 1h-1,5h, itse ainakin syötän jos vain syövät vaikka söisivätkin hitaasti joten minulla sitten myös kestää. sitten yht 30min oma ruokailu + n. 30 min kirjaaminen. joten 7h työvuorosta jo pelkästään näihin mennyt aikaa 2,5h. 4,5h tuntuu pitkältä ajalta hoitaa 7 potilasta, mutta kun otetaan huomioon että suihkut yms niin niissä kyllä menee aikaa ja iltavuorossa sitten taas on se, että heitä ei voi hoitaa heti etteivät joudu olemaan liian kauan märillä vaipoilla (joka aiheuttaa iho-ongelmia). Joten käytännössä hoito aika on ehkä parisen tuntia iltavuoroissa ja kolmisen-nelisen tuntia aamuvuoroissa (johon saattaa helposti sisältyä 3 potilaan suihkut). Onneksi näin ei kuitenkaan ole kaikkialla, ja osassa paikkaa voi olla se hyvä hoitaja ja antaa aikaa potilaille kun hoitaja mitoitus on riittävä ja parityöskentely mahdollista :)

Käyttäjän PiviHeinil kuva
Päivi Heinilä

Hei, olen monesta asiasta samaa mieltä kanssani. Kateutta ja toisten vahtimista on paljon, olen itse myös työskennellyt 5 vuotta vanhusten parissa, tosin lähihoitajana. Kouluttauduin aikuisena ja kokemusta on toisenlaisestakin työstä ja työyhteisöistä, joissa keskityttiin työhön ja hyvään työn tulokseen, eikä itsen korottamiseen ja muiden alaspainamiseen.

Sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan ja sinne hakeutuvat sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset. Sosiaalisuuden kääntöpuoli on kuitenkin vahvuus myös toisiin vaikuttamisessa ja manipuloinnissa. Olen nähnyt tätä manipulintia, juonittelua ja valehtelua monissa työyhteisöissä harjoitteluissa ja työpaikallani. Muuten, sosiaalinen älykkyys luetaan myös älykkyyden lajiksi.

Koen alan parhaaksi työksi mitä voi tehdä, toisten auttaminen. Olin siis varmaankin kutsumusammatissa, mutta en tiedä jaksanko kauaa noissa työ-yhteisöissä. Monenlaisten uudistusten tuulten pitäisi puhaltaa tällä alalla. Kaikenlaista turhaa koukeroa on koko terveydenhuollossa, ei koske vain vanhusten hoitoa ja sen johtamista. Esim. tietojärjestelmät eivät ole yhteydessä toisiinsa.

Työntekijöiden kierrättäminen on mainio ajatus, ja siihen on käsittääkseni mahdollisuus monessa paikassa, mutta johto ei voi siihen pakottaa. Halukkuutta ei siihen liene paljoa.

Käyttäjän PetraMikaelaJuvonen kuva
Petra Juvonen

Mielestäni melko surullista luettavaa ja kuten aiemmin jo mainittiin niin huomaa ettei sinulla ole alan koulutusta. Negatiivisesta kirjoituksestasi jäi lähinnä mieleen että väkivalta potilaiden puolelta on itsestäänselvä asia joka on kestettävä koska on kutsumusammatissa ja hoitajat ovat tyhmiä ja vanhainkodit tylsiä. Kirjoituksestasi paistaa läpi eniten oma pettymyksesi alaan. Ihmisen perushoito ei vaadi mitään älykkyyttä? Aiemmassa kommentissa maninitaan miten hoitaja tarvitsee sosiaalisia taitoja, mikä on älykkyyttä myöskin. Pienet yksiköt tukevat mielestäni asukkaiden hyvinvointia. Ne "tylsät" rutiinit jotka toistuvat päivästä toiseen luovat arjen rytmin ja turvallisuutta. En myöskään ymmärrä mitä tarkoitat sillä että lääkärin tulisi vaatia sairaanhoitajalta enemmän. Lääkäri käy kerran viikossa, hoitajat kantavat suuren vastuun vanhusten hyvinvoinnista. Vanhustyö on arvokasta ja mielenkiintoista ja kyllä se sairaalan arki on ihan perus-rutiinia sekin.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Taina Vanttaja

Käsityksesi työstä on hyvin tekemikeskeinen. Näinhän se on: asukkaat hoidetaan aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Pesua, pukemista, vaipanvaihtoa, proteeseista huolehtimista, lääkkeidenantoa, syö(ttä)mistä, huolehtimista kampaajalle, fysioterapiaan yms. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on hiukan monimutkaisempaa.

Vähättelet hoitajien älykkyyttä. En väitä siinäkään vastaan, mutta se iänikuinen kelloon tuijottelu jättää melko vähän aikaa virikkeelliselle toiminnalle: ulkoilulle, liikunnalle, älyllisille harrastuksille - mitä tahansa se voikin olla yksilöllisesti kunkin ihmisen kanssa.´Älykkyys sinänsähän on pelkkä haitta lähihoitajalle. Onneksi voi opiskella pidemmälle.Silti, lähihoitajia todellakin tarvitan!

Olen varma siitä, että kuka tahansa vanhusten parissa työskentelevä antaisi mieluummin enemmän ajastaan toiminnallisuudelle, tekemiselle, musiikille, keskustelulle, leipomiselle....mille tahansa, ellei jo pelkästä työtehtävien selvittämisestä kykenisi kelloa tuijottamatta. Ja mikä parasta, antaisi aikaansa asukkaan itse tekemiselle, ohjaamiselle, kuntouttavalle työotteelle. Siihenhän me kuitenkin pyritään, vaikka aikatauluthan siinä pettävät.

Anna Kukkonen

Pääsääntöisesti erilaisissa dementiayksiköissä työskennelleenä voin kyllä olla samaa mieltä työn sekä työyhteisöjen kuvauksesta siltä osin kuin se pohjautuu objektiivisiin havaintoihin sekä käytännön kokemukseen, jota ei sävytä aloittajan omat mielipiteet asioista ja ihmisistä yksilöinä. Olen kuitenkin jyrkästi sitä mieltä ettei aloittajalla ole todellista käsitystä hoitoalasta tai sen koulutuksen rakenteesta sekä vaatimuksista.

Oman opiskeluaikani perusteella voin sanoa että varma työ, opiskelupaikan helppo saanti sekä erityisesti asenne "kuka vain osaa perushoidon ilman koulutustakin" vetää alalle opiskelijamateriaalia joka oman kokemukseni mukaan lasketaan ryhmään, jonka aloittaja luokitteli dementiayksikköön sopiviksi työntekijöiksi, nämä nk. teinitytöt joiden kiinnostus oppia enempää kuin on tarpeen päästäkseen läpi, on pyöreä 0.
Silti tunnen ja tiedän useita dementikodissa tms. työskenteleviä ihmisiä joiden ammattitaito on raudanluja (myös erikoistoimenpiteissä), tässä astuu kehiin jokaisen hoitajan yksilöllinen vastuu oman ammattitaidon ylläpitämiseen. Toki työpaikan tehtävä on tukea tätä, mutta perustana toimii hoitajan oma motivaatio oppia ja omaksua uutta tietoa. Ei kovin älykkäät ihmiset? Ei pidä yleistää noin suppean kokemuksen pohjalta.

Lisäksi tulee ottaa huomioon työpaikan tarpeet, varsinkin jos kyseessä on tosiaan jokin tietty potilasryhmä/erikoisala(esim dementikot, akuuttiosastot jne.) Toki jokaiselle on tarjottu mahdollisuus koulutuksen aikana harjoittaa taitojaan kovin lyhyen aikaa(laajasti tosin), mutta ihminen joka ns. on löytänyt oman paikkansa työelämässä( kutsumuksen) ei ole mitään järkeä hioa tai ylipäätään ylläpitää taitoja joita mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei tarvitse omassa päivittäisessä tai viikottaisessa työskentelyssään, saati vuositasolla. Yksittäistapausten kohdalla(mm. tipanlaskijan säätö)on mahdollista käyttää hyväkseen tiedonhaun jaloa taitoa, joka voidaan luokitella myös vahvuudeksi.
Dementiakodissa työskentelvien omana erikoisalana on arvokkaan loppuelämän takaaminen ja toteuttaminen jolloin keinoja on yhtä paljon kuin on keksijöitä. Siispä tarvitaan kekseliäitä, tietotaitoisia sekä yhteistyökykyisiä hoitajia joiden suurin vahvuus on halu auttaa. Hoitotyöllinen näkökulma kulkee mukana oleellisena, mutta ei mielestäni tärkeimpänä elementtinä dementikkojen kanssa työskennellessä.

JainMonroe .

Hei
luin kirjoituksen sekä kommentit ja ajattelin kertoa oman kokemukseni teille.
Opiskelen siis aikuisopiston puolella vanhustenhoitajaksi/lähihoitajaksi, olen työskennellyt yli vuoden yksityisessä hoitokodissa sijaisena sekä koulutuksen aikana muutaman harjoittelujakson. Vanhusten hoito-alalle kaivataan lisää miehiä ja täällä kainuussa ainakin miehet ovat kysyttyä tavaraa hoito-alalla. Itse olen saanut työstä paljon ja olen voinut viedä oppimani asiat suoraan kentälle ja ne on otettu siellä erittäin iloisena vastaan, ihminen joka on tehnyt työtä yli 20 vuotta on iloinen kun joku tuo hiemankaan uutta tietoa. Työ sinällään on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti mutta työ on minulle se mitä haluan tehdä, jokainen vanhus otetaan huomioon yksilöinä. Työpaikalla sairaanhoitajat eivät ole meitä sijaisia tai lähihoitajia tai hoitoapulaisia ylempänä vaan sairaanhoitajat tekevät kanssamme täsmälleen samaa työtä ja henkilökunta kiertää koko hoitokodin osastojen välillä ja syy siihen on se että tulee hoidettua erinlaisia hoitotilanteita sekä työnmielekkyys säilyy, itsekkin kiertäny hoitokodin kaikilla kolmella osastolla ja olen viihtynyt todella hyvin. Kuntouttava työote on se millä me ylläpidämme vanhusten normaalia toimintakykyä sekä annamme vanhusten tehdä päätöksiä päivittäisissä asioissa kuten haluaako syödä puuroa vai ottaisiko aamupalaksi jotain muuta tai pukeutuuko tänään vaikka siihen punaiseen mekkoon eikä vaan aina siihen samaa mustaan, työpaikka on hoivakoti ja me henkilökunta olemme asukkaiden kodissa emme vanhainkodissa emme sairaalassa meillä on samat arkiset rutiinit kuten kellä tahansa olisi kotonaan. Henkilökunnan koulutus on työnantajalle tärkeä asia esim muistisairaiden asukkaiden hoitoon panostetaan todella paljon ja tietoa haetaan ihan koulunpenkiltä, meille koulussa on myös opetettu se että lähihoitajan on todella tiedettävä paljon asioita siis oikeasti uskomattomasti esim kaikki kelan etuudet tai apuvälineiden hankkimiset haavanhoito tietojen ylläpito sekä tarvittava lisäkouluttaminen meidän on myös opeteltava ottamaan huomioon asukkaiden läheiset sekä asukkaan historia. Joten haluan viimeiseksi sanoa Ei hoitotyö ole aina sitä samaa perushoitoa vaan joskus se on paljon muutakin se voi olla retki kaupungille tai asiakkaan kanssa yhdessä tekemistä Kaikki te jotka tätä luette ja olette hakeutumassa hoito-alalle suosittelen olemaan innokas ja pohtimaan oletteko aivan varmoja siitä että jaksatte tehdä samaa työtä eläke-ikäänne saakka
Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tehdä hoitotyötä sitä tehdään sen hetkisen tilanteen ja voimavarojen mukaan
Muistakaa haluatteko itseänne kohdeltavan samoin kuin kohtelette asiakkaitanne/asukkaitanne rakastakaa työtä ja vanhuutta ei vanhuus ole sairaus se on vain ihmisen elämän yksi hetki josta otetaan kaikki irti...

Käyttäjän JohannaKaasalainen kuva
Johanna Kaasalainen

Hei,

Luin sairaanhoitajan työtä ja vanhustenhoitoa instituutiona käsittelevän kirjoituksesi. Mielestäni olet aika paljon yleistänyt asioita. Useimmin on parempi vaihtoehto, että vanhukset saavat olla kodinoloisessa ympäristössä mahdollisimman pitkään ja heitä hoidetaan pienissä yksiköissä. Ensinnäkin sairaanhoitajilla on enemmän aikaa keskittyä hoitoon pienemmissä yksiköissä, koska he oppivat tuntemaan asiakkaan/ potilaan ja hänen hoidon tarpeet. Isommissa yksiköissä potilaiden vaihtuvuus on suurempi ja useimmin myös säästösyistä hoitajia vähemmän, joka vaikuttaa valitettavasti hoidon laatuun. Erikoissairaanhoidossa iäkkäät saavat esim. leikkauksissa yhtä hyvää hoitoa kuin muutkin potilaat.

Lukion käyneenä ja erilaisissa instituutioissa mm. kieliä opiskelleena ihmettelen näkemystäsi:
"Suurin osa hoito-alalla työskenteleviä on pelkän peruskoulun käyneitä ihmisiä, jotka eivät ole päässeet muualle kuin hoito-alalle opiskelemaan. Valmistuvilla hoitajilla on huono yleis-sivistys. Nykyinen hoito-alan opetus ei tue käytännön työtä vaan siinä on mukana liikaa mielestäni epätieteellistä hoito-tiedettä. Suoraan sanottuna tyhmille teini-tytöille paukutetaan yksinkertaisia asioita päähän, joita nämä pitävät kovin vaikeina. Opetetut asiat juuri, ja juuri hallittuaan, pitävät he itseään lähes arkkiatreina."

Itse haluaisin esimerkiksi omille vanhemmille mahdollisimman onnellisen ikääntymisen kodinoloisessa ympäristössä. Voisin käyttää myös kotisairaanhoidollisia palveluita ja terveyskeskuksen intervallihoidoissakin käy ihan onnellisia vanhuksia, jotka pääsevät kotoa "lomalle" ja heidän terveyttänsä seurataan. Asiat eivät julkisessakaan terveydenhuollossa ole aina niin huonosti. Ero yksityisen ja julkisen terveydenhuollon laadun välillä on lähinnä, että saat ajan nopeammin ja lääkärin voi useimmin valita. Maksu tulee perässä.
Itsekin käytän julkista sekä yksityistä sairaanhoitoa riippuen hieman tilanteesta. Mitenköhän on oma laitasi?

Sairaanhoitajan työ ei ole pelkkää tipan laittamista tai katetrointia, kuten edellä mainitsit. Itse olen tavallinen erikoissairaanhoitoa tekevä leikkaussalisairaanhoitaja. Voisin olla yhtä hyvin geologi, biologi tai freelancer kirjoittaja, jos työt olisivat tämänhetkistä työtäni mielenkiintoisempia ja elättäisin niillä itseni paremmin :P.

P.S. Kannattaa yleissivistyksen takia lukea Murray Gell-Manin kvarkki ja jaguaari. Hyvä kirja ja auttaa hieman ymmärtämään fysiikkaa.

Käyttäjän JaanaKivist kuva
Jaana Kivistö

Arvoisa humaani herra geologi,

se on yleissivistys, ei yleis-sivistys.

Terveisin yksi sivistymätön lähihoitaja.

Käyttäjän TuuliaSepp kuva
Tuulia Seppä

Nuorena sitä on innokas ja kärkäs ottamaan kantaa asioihin, joista ei sitten kuitenkaan välttämättä ymmärrä paljoakaan. Toki moni asia pitää paikkansakin. Allekirjoitan täysin, että monissa työpaikoissa ( oli mikä ala tahansa) on paljon samoja perusongelmia. Sukupolvien väliset ristiriidat, laiskat ja ahkerat työntekijät, toisten kyttääminen ja sijaisten kyykyttäminen. Tätä tapahtuu aina ja ja joka paikassa; aste-eroja toki on.

Aika reippaasti yleistät ja jopa halveksut hoitotyötä. Täytynee kuitenkin ottaa huomioon, että et ole itse edes alan perustutkintoa suorittanut, ainakin sen vaikutelman sain ( toivottavasti olen oikeassa.)

-"Väkivalta kuuluu hoitotyöhön".... " Jos et kestä sitä vaihda alaa...."ja höpö höpö.

-Mihin perustat faktasi " suurin osa ei pääse muualla opiskelemaan". Höpöhöpöä ja reilua yleistämistä.

- Aika kattavasti arvostelet myös hoitoalan koulutusta " nuorille tytöille paukutetaan päähän asioita"... " Nuoret tytöt pitävät itseään arkkiatreina...." No tuskinpa. Arkkiatri on arvo, jota kantaa lääketieteen ansoitunut edustaja ja vain yksi kerrallaan.

Tutkimukset ( Pelttari yms) eivät millään tavoin puolla sitä, että vastuun poistaminen työntekijöiltä parantaisi työn laatua, täyttä höpölöpöä. "Lääkärit voisivat vaatia enemmän osaston sairaanhoitajilta"....höpöhöpöä. Lääkärit vastaavat lääketieteellisestä hoidosta, eivät potilaiden kokonaisvaltaisesta hoidosta. Lääkärit eivät yleensä edes kuulu vanhainkotien henkilökuntaan aktiivisesti. Työvuorolistat tehdään harvoin siten, kuin tekstissäsi kuvaat.

Kyseenalaistan vahvasti näkemyksesi siitä, että " hoitotyössä pärjää vain, jos kokee olevansa kutsumustyössä". Tämä ajattelumalli pohjaa vanhoihin "sisar hento "-ajattelumalleihin ja hoitotyön historiaan. Alunalkaen se perustui äitien, vapaaehtoisten ja diakonissojen tekemälle hyväntekeväisyystyölle ja sitä leimasti vahva uskonnolliisuu ja hyvän tekemisen perinne ( Sorvettula yms). Työn muuttuessa sen vaatimuksetkin ovat muuttuneet. Kutsumustyö-tyyppinen ajattelu ei enää riitä työn pohjaksi. Tästä on antaa tukea monien tutkimustenkin tiimoilta. Ammattirakenne on monimutkaistunut ja laajentunut; yhteiskunta on muuttunut.

Tunnustan itsekin nuorena ajatelleeni vähän samansuuntaisesti. Opiskeltuani sairaanhoitajan tutkinnon jälkeen " hienomman ja vaikeasti saavutettavan tutkinnon" yliopistossa, pystyin myöntämään, että hoitotyö vaatii käytännön töissä monelta osin enemmän. Apinakin oppii laittamaan tipan tai pesemään potilaan hiukset, mutta ei kohtaamaan potilasta. Hoitotyö on työtä, joka vaatii ammattitaitoa. Siihen ei riitä " hyväsydämisyys tai kunnianhimoton luonne", vaan se vaatii koulutuksen ja työkokemuksen mukanaan tuomaa taitoa ( mm. Seppä 2008).

Hoitotyön arvostus ei kasva niin kauan jos itse allekirjoitamme näin vanhahtavia näkemyksiä kuin Marcus tässä tuo esiin.

" Ajatukset joita esitän, ovat mitä epäkorrekteimpia, mutta kaikki mielessään ajattelevat näin". Tähän voinen todeta vain, että eivät ne epäkorrekteja ole. Ne ovat nuoren, aktiivisen, itseään ehkä hiukan nokkelana pitävän nuoren ihmisen ja ennen kaikkea ( ja onneksi), maallikon puheita.

t. Tuulia Seppä, sairaanhoitaja , valtiotieteen maisteri

Käyttäjän PiviMkip kuva
Päivi Mäkipää

Kommentti oli hyvä provokaatio keskusteluun. Suomessa vain on tapana ajatella, että joko kaikki tai sitten ei kukaan, loukkaantua tai pelästyä. Tällaisia laitoksia, johtoa, hoitajia ja kieroutuneita työyhteisöjä on vanhustenhuollossa ja siitä seuraa huonolaatuista hoitotyötä. On tyhmiä ihmisiä hoitajina, epäpäteviä johtajia, jotka toteuttavat omaa itseään ja vallanhaluaan, mielikuvituksetonta ihmisten hoitamista ja ennen kaikkea mielenkiinnon puuttumista omaan työhön. Koulutus ei automaattisesti takaa sitä, että ihminen tekisi hyvää työtä. Tätä kai kirjoittaja tarkoitti sillä, että "pitää olla kutsumus". Jokaisen hoitotyöntekijän perusvaatimus itselleen pitäisi olla, että haluaa tehdä juuri tätä työtä ja auttaa juuri näiden ihmisten elämistä ja olemista. Ei vanhustenhoito mitään rakettitiedettä ole, mutta monta kertaa kovin vaativaa. Näissä huonosti johdetuissa ja huonolaatuista hoitotyötä tekevissä paikoissa jäävät myös huomiotta ne asiat, jotka pitäisi hallita. Lääkehoito ja sen seuranta, vanhusten sairaudet ja niiden oireet sekä monet muut rutiineista poikkeavat tilanteet. Sairaalasta kotiutunutta vanhusta ei osata hoitaa, koska on ajauduttu kauas ammattitaidosta, jonka koulutus antaa tai jota ei ole olemassakaan. Henkisesti raskaasta työstä voidaan´myös maksaa kunnon palkka, vaikka hyvä palkka ei välttämättä muuta motivaatiota paremmaksi hoitamisessa.

Minulla on pitkään laitoksissa asunut äiti, jota olen hoitanut myös kotona. Tutulle ja läheiseksi tulleelle ihmiselle voi myös suuttua. Ei saisi olla tabu, että näin käy. Se, miten suuttuminen hoidetaan, onkin toinen asia ja vaatii koulutusta oman mielen hallinnassa. Tätäkin on hoitajan ammattitaito. Äidin hoidon kohdalla olen elänyt ja taistellut hyvästä hoidosta kirjoituksessa esiintyvän kaltaisessa vanhustenhoitolaitoksessa. Sairaanhoitajana näin organisaation sisälle ulkopuolisenaja en voi muuta kuin hymähdellä kuvausta tässä kirjoituksessa, niin samankaltaisista asioista tein valituksia johdolle ja lääniin (aikanaan). Myöhemmin toisessa laitoksessa tällaisista asioista ei tarvinnut huolehtia ja siellä äitini vointikin lähti kohenemaan. Uskon myös hoitajien voineen siellä paremmin, en enää ainakaan saanut heiltä yhteydenottoja, kuten aikasemmassa laitoksessa olleet "hyvät hoitajat" tekivät.

Hoitajaksi valmistunutkin voi olla tyhmä ja tyhmistyä työssään, jos ei ole niin viisas ja voimakas, että alkaa muuttaa yhteisön kulttuuria tai lähtee sieltä ajoissa. Tämä on luullakseni samanlaista kaikissa työpaikoissa. Kirjoittajan pettymys siihen, että hoitaminen oli muuta, kuin sen olisi pitänyt olla ja miksi hän sitä luuli, on ymmärrettävä. Hyvä kirjoitus kaikkiaan ja kannattaa ennakkoasenteista huolimatta lukea huolella. Tekstissä oli joitakin virheitä tai väärin ymmärrettyjä asioita, mutta se ei muuta itse ajatusta. Kertoo ehkä enemmänkin siitä, mitä meiltä hoitotyössä odotetaan asiakkaiden taholta. Kouluttamattomiahan hekin ovat.

Onko hoitaminen huono ammatti ja tyhmien työtä? Olen muuten tavannut todella huonolla yleissivistyksellä varustettuja maisteris- ja tohtorisihmisiä elämäni varrella. Ei ole välttämättä hoitajien yksinoikeus olla sivistämättä itseään laajemmin, oman ammattialueensa ulkopuolella. Hoitaminen on vaativaa työtä henkisesti ja sosiaalisesti, joskus myös fyysisesti. Siihen tarvitaan oma koulutuksensa, selkeä motiivi ja siitä pitää maksaa hyvää palkkaa. Toivottavasti hoitotyöhön ei kuitenkaan koskaan ryhdytä pelkästään rahan vuoksi, varsinkin vanhustenhoidossa elämänkatsomuksen pitää sisältää muutakin kuin runsaat tulot. Hoitajan työ ei sovi kaikille, kuten ei kai geologinkaan työ. Itse pidän hoitamista yhtenä laaja-alaisimmista ammateista, jossa on mahdollista nähdä elämää erittäin monesta näkökulmasta. Hoitaminen on muutoksessa ja mielenkiinnolla seuraan tätä muuttumista yli 30 vuoden ammattiuran jälkeen. Odotan sitä, että hoitotyön todellisuus, hyvässä ja pahassa, nähtäisiin ja tunnustettaisiin, sitä kehitettäsiin oikeaan suuntaan ja siitä maksettaisiin sen mukaisesti.

Käyttäjän SeidiLampinen kuva
Seidi Lampinen

Niin, kivien tuijotteluhan se vasta älykkyyttä tarvitseekin. Ehkä siinä tosiaan on pitänyt lukea julmettu määrä tietoa siitä miten mikäkin maalaji hohtaa missäkin valossa, miltä mikäkin maalaji näyttää ja millaisia kerrostumia on odotettavissa missäkin päin maailmaa. Mutta siis älykkyyttä? Eihän se ole kuin tiedon imemistä kirjoista.

Aika moni ihminen muuten harrastaa geologiaa. Kuulit oikein, HARRASTAA. Aika usein käy vieläpä niin että geologiaa harrastava ihminen intoutuu jopa opiskelemaan moiselta alalta itselleen työn. Eikö silloin puhuta todellisesta kutsumusalasta? Eihän siitä tarvitse maksaa palkkaa, ei ainakaan kovin paljon koska sehän on se kutsumus?

Olet ehkä havainnut saman minkä moni hoitoalalla, tai yleensä sosiaalialalla työskenteleväkin on huomannut: kutsumus ei riitä maksamaan ruokaa kaupassa. Kaikki sosiaalialaan liittyvä työ tähtää ihmisen hyvinvointiin ja eikö se ole kuitenkin jotain johon on tärkeää tähdätä? Jos ihmiset voi huonosti ei tämäkään maa pyöri. Eikö siitä, että pahasti aliarvioitua työtä, toisen ihmisen hyvinvoinnista huolehtimista, joku ihan oikeasti tahtoo tehdä kuuluisi melkein maksaa enemmän kuin esim siitä että rassaa autoja työkseen? Hyväntekeväisyys on toki hieno asia mutta sillä ei todellakaan elä.

Koska luokittelit vanhustyössä toimijat hyväsydämisiksi, vähemmän älykkäiksi naisiksi niin miten geologi pitäisi luokitella? Kovasydäminen, älykäs erakko joka tahtoo työympäristönsä olevan hiljainen? Sanoisin että pelottavan yksisilmäinen tämä sinun kirjoituksesi.

Ihminen voi olla älykäs niin monella tavalla. On tunneälyä (joka sinulta ilmeisesti puuttuu), on oppimisälyä, on jopa kirjaviisautta. Kirjaviisauden ja oppimisälyn suhteen olet kaiketi hyvinkin älykäs mutta vielä se ei tee ihmistä viisaaksi.

Loppuun todettakoon, että ylpeys käy usein lankeamuksen edellä ja ylemmyydentunto on usein se joka ihmisen alentaa. Toivottavasti vuosien mittaan huomaat itsekin ettei kaikki ole ihan niin mustavalkoista kuin kirjoituksesi antoi ymmärtää.

Käyttäjän TeijaReini kuva
Teija Reini

Paljon ikäviä totuuksia. Olen tehnyt runsaasti sijaisuuksia ja paljon nähnyt näitä selkäänpuukotuspaikkoja ja tavannut ilkeitä osastonhoitajia jne. Mutta haluan myös huomauttaa, että tietämyksesi alasta on aivan liian suppea ja henkilökohtaisesti minua loukkaa yleistämisesi, että me hoitjat olemme tyhmiä. Tiedän olevani älykäs. Se, että haluan tehdä työtä ihmisten parissa ja olen hyväsydäminen, ei voi mitenkään tehdä minusta tyhmempää kuin esim. sinusta.

Käyttäjän SariTimonen kuva
Sari Timonen

"Valitettavasti monille nuoremmille hoitajille hoitotyö on vain työ muiden joukossa. Mielestäni hoitotyössä pärjää vain, jos kokee olevansa kutsumustyössä.

Mielestäni nykyinen palkka vastaa koulutusta ja työn vaativuutta. Hoito-ala on mielestäni kutsumus-ala, jolla pärjäävät hyvä-sydämiset mutteivät kovin älykkäät ihmiset. Hoitajan työ on perushoitoa. Autetaan ihmistä syömisessä, lääkkeiden otossa, pesemisessä ja liikkumisessa, siis elämän perustarpeissa. Se ei vaadi korkeaa koulutusta tai paljoa älykkyyttä, vaan se vaatii ennen kaikkea käytännön järkeä."

Nämä kohdat tekstistä jäivät kyllä mieleeni. Tottakai, hoitotyö on ammatti siinä missä mikätahansa muukin on. Sillä ei ole väliä oletko kauppias, lähihoitaja vai insinööri. Mikään kutsumusammatti tämän ei tarvitse olla ja mielestäni on hassua että sanot nuorien kokevan työn vain 'työnä'. Itse näin vasta valmistuttuani kunnolla mitä oikea hoitotyö on ja tuskin kukaan tekee työtä jos joutuisi sitä esimerkiksi ilman palkkaa tekemään. Mikäli siis jotkut nuoret siis eivät tee työtä ihan niin innokkaasti kuin jotkut jotka todella rakastavat sitä, he voivat olla epävarmoja valinnoistaan. Ainakin he ovat kokeilleet ja siitä nostan hattua heille.

Potilas, asiakas jne ovt kaikki erilaisia. Kuten jo eräässä kommentissa viitattiin vanhoilla ihmisillä on myös sairauksia. Näi ollen en usko että ihan jokainen maallikko tietää kaikkea diabeeteksesta, makuuhaavojen hoidoista, avanteista, katetroinnista, epilepsiasta, lista on loputon. Kyllä minä ainakin ennen hoitotyöhön valmistumistani olisin jäänyt sormi suuhun jossain tilanteessa. Älyä pitää olla sillä työ on vastuullista, mikään 'tyhmä' ihminen ei siis tässä alassa pärjää, tarkkaavaisuus ja tieto ovat kaikki kaikessa. Lisäksi monesti myös nämä perustarpeet voivat olla vaativia, kuten itsekkin sanoit potilas voi olla agressiivinen ja arvaamaton. Syynä voi olla perus dementia, mutta itse olen kohdannut myös skitsofreenikkoja jotka ihan ovat suorastaan tahtoneet tappaa minut. Mielenterveyden hoitokin on siis iso osa hoitotyötä.

Lisäksi kyllä työssä pitää miettiä ja pohtia tekemisiään eikä mennä vain eteenpäin päättömän kananlailla. Mutta koulutus tai ei, työn oppii parhaiten tekemällä. Osa tekstistäsi oli kieltämättä totta ja ihan järkevästi ajateltua, mutta minua ottaa päähän todenteolla se kun nuoria lähes tulkoon haukutaan. Itse olen nähnyt vain muutaman poikkeavuuden jotka eivät tähän työhön soveltuneet. En tiedä sitten voisiko tämä olla myös paikkakohtaista, itse asun sen verran pienellä paikkakunnalla, isommissa asiat voi olla toisin.

Palkankorotus mielestäni kuuluu asiaa, sillä kokoajanhan siinä on ihmisen henkikin kyseessä, myös vanhainkodeilla ja vastuu on kova.

Käyttäjän KatjaKokkonen kuva
Katja Kokkonen

Melko suppean näkemyksen mukaan rohkenet yleistää mielipiteesi koko hoitoalaan. Erikoissairaanhoidon sairaanhoitajana en mitenkään pysty allekirjoittamaan kaikkia mielipiteitäsi.

Toimituksen poiminnat