Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Koulukiusaamisesta rikos

Koulukiusaaminen tulee muuttaa rikokseksi. Kiusaaminen on aina väkivaltaa ja väkivalta on aina rikos.

Eroa ei tule tehdä henkisen, eikä fyysisen väkivallan välillä.

Opettajat tulee kouluttaa jo opettajan pedagogisten opintojen yhteydessä tunnistamaan henkinen väkivalta. 

Opettajille tulee myös antaa keinoja, ja auktoriteettia puuttua ko. väkivaltaan.

 

Kiusaajasta tulee aina tehdä lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus. Kiusaajan vanhemmat tulee saattaa sosiaalihuollon asiakkuuteen.

Vanhempainilloissa vanhemmille tulee jakaa riittävästi tietoa, kuinka he oppivat tunnistamaan kiusaamisen.

Vanhempien tulee olla luotettavia, rauhallisia, järkeviä ja avuliaita tukia kiusatulle, joihin tämä voi ehdottomasti luottaa ja turvautua. Tällaisia tulee myös opettajien olla.

Aikuiset eivät saa olla arvostelevia, stressaantuneita, ahdistuneita tai pelkureita kiusaamistilanteissa.

Kiusatulle tulee antaa mahdollisuus koulupsykologilla käyntiin, jossa häneln annetaan ymmärtää, että vika ei ole hänessä. Hän ei ole millään muotoa huononpi missään suhteessa muihin, eikä hänellä ole syytä tuntea itse-inhoa tai muitakaan henkistä pahoinvointia aiheuttavia tunteita.

On muistettava, että kiusattu ei koskaan ole syyllinen kiusaamiseensa. Vain kiusaaja.

 

Voidaan kehittää lainmukainen kiusaamisilmoitus, joka on verrannollinen lastensuojeluilmoitukseen, sen velvoitettaviin toimiin nähden, jonka kuka tahansa voi tehdä epäillessään tai havaitessaan kiusaamista. Ilmoitus menisi koululle, poliisille ja sosiaaliviranomaisille.

Toki tässä on vaara yli-lyönneille ja mahdolliselle noita-vainolle mutta niin kaikissa sosiaalista elämää koskevissa säädöksissä, laiessa ja asetuksissa.

On totta, että kiusaamisen takana voi olla sosiaalisesta asemasta ja perheen taustasta/tilanteesta johtuvaa pahoinvointia.

Tästä huolimatta kiusaamisesta, joka väkivallaksi on luokiteltava, tulee tehdä rikos, josta on tehtävä rikosilmoitus, sekä lastensuojeluilmoitus. 

Kiusaaminen; henkinen ja fyysinen väkivalta ei saa olla sallittu kanava purkaa omaa pahaa oloaan.

 

Kiusattu tarvitsee aina tuekseen ainakin yhden aikuisen tai kenet tahansa ihmisen, johon tämä voi ehdottomasti luottaa.

Koulukiusaamiselle on, kuten sitä kutsutaan sanan kouluväkivalta sijaan, saatava nollatoleranssi.

Jos sellaista käytöstä tapahtuisi, ja valitettavasti tapahtuukin, työpaikoilla, on siihen rikos-oikeudelliset keinot.

Missä ovat ahdistuneen ja pelosta kärsivän ala-ikäisen keinot? Ovatko ala-ikäiset vieläkin toisen luokan kansalaisia, joita voidaan ylenkatsoa aikuisten taholta?

Kun minä sen kestin, niin sinäkin kestät. Ei se mitään ole. Älä vlälitä. Pojat ovat poikia. Lapset ovat lapsia. Älä liioittele. Älä viitsi. Höpö höpö. 

Suomi on kiusaamisyhteiskunta. Työpaikoilla huudetaan ja käytetään aikaa arvovaltataisteluihin. Tälläinen käytös muodostuu ihmisten mielissä normaaliksi, kun se sallitaan jo ala-asteelta lähtien.

 

Ala-ikäinen ei saa päättää asioistaan mutta ei kukaan kanna vastuuta hänen puolestaankaan.

Miksi lapsi ei voi saada elää rauhassa elämästä nauttien, niin kuin haluaa? Keneltä se on pois?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minkä tahansa asian voi määrittää rikokseksi, mutta on täysin eri asia valvoa.

Se on se toinen osa ja siihen ei ole tulossa parannusta. Suomessa voi oikeasti tehdä melkein mitä vaan jo nykyiselläänkin ilman kummempia seuraamuksia.

Sosiaalihuollon kanssa sama homma. Ei ole määrärahoja tai henkilökuntaa.

Rahat ovat tiukalla ja kun saadaan uusi hallitus, vielä tiukemmalla.

Kaikkein helpoin toki olisi antaa opettajille enemmän valtaa ja koulutusta.

Lasteni kohdalla aion olla proaktiivinen ja kärrätä heidät pari kertaa viikossa nyrkkeilysalille heti kun vaan ikä antaa myöten. Tai mille tahansa salille, missä opitaan ottamaan ja antamaan takaisin. Kaikkein paras keino on usein se yksinkertaisin ja ilmeisin. Toimivin tapa se, ettei tarvitse nojata mihinkään ulkopuolisen instanssiin. Luottaa sen kompetenssiin.

Ei siihen tarvita näkijää nähdäkseen että sosiaaliset ratkaisut ovat tehottomia kun ongelma on epäsosiaalinen.

Samalla saavat liikuntaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ukkonen puhuu asiaa. Ei huomautettavaa.Emme elä utopiassa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Minua hakattiin aikanaan kansakoulussa (700 oppilaan jättiläiskoulu karskilla työläispaikkakunnalla), nk. Siberian Education).
Nuorinta poikaani alettiin kiusata aikanaan, ja täytyy tunnustaa, jotta opetin nk. ottamaan senkan nenästä.
Näin hän teki, ja kiusaaminen loppui, mutta joutui opettajien silmätikuksi.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Lapset jotka kiusaavat ovat itsekin... noh, vain lapsia (tavoitellen parempia asemia kuten me aikuiset teemme lapsuuden jälkeen). Se ei ole eikä saa olla tekosyy sille, että useiden tuhansien elämän alku tuhotaan joka vuosi... seuraus voi olla vuosien terapia tai paljon pahempaa. Se on tragedia.

Ei ole oikein että koulukiusatun tulisi (mikäli vanhemmilla riittää varaa edes) muuttaa muualle kiusaamista pakoon.... ei se saa olla ratkaisu. Monikaan ei siihen pysty.

Näkisin että SOME, vaikka siitä olenkin ollut viime vuosina pihalla omien ongelmieni takia (johtuen mm. aikaisemmista koulukiusaamisista traumoineen), voisi loogisesti olla yksi parhaista välineistä luokkien kesken valvoa ettei kukaan tipu "pelistä" pois. Koska mikäli yksikin heikoista (jotka voisivat olla vahvimpiakin jatkossa) tippuu "pelistä" pois on se sekä inhimillinen tragedia että yhteiskunnan verotuloista jne. jne. pois. Itseäni ei sinällään kiinnosta juurikaan valtion menetykset tässä tapauksessa, mutta mikäli sen tajuamisen kautta edes saadaan muutosta aikaan inhimillisiin tragedioihin, niin so be it mikäli se on ainut keino herättää huomiota. Money talks.. vaikka haluaisinkin muiden arvojen puhuvan sitä enemmän.

Menetämme mielestäni loppupeleissä minimissään satoja miljoonia vuodessa koulukiusaamisen ja sen seurannaisuuksien takia (työkyvyttömyydet, terapiat jne. jne.)... puhumattakaan ihmisten omista kärsimyksistä, joita ei voi rahassa mitata. Suomen valtiolla ei pitäisi olla varaa tähän(kään)... meidän tulisi pystyä parempaan.

Käyttäjän MarcusPetj kuva
Marcus Petäjä

Silmä silmästä on juuri sitä, mitä tarkoitan. Ei sillä kiusaamista poisteta. Loppukkoon kiusaus yksilön kohdalta jos annat taikaisin. Väkivalta on silti aina rikos. Ei tule paeta yksinkertaisten ratkaisujen taakse. Eikä rahan- ja henkilöstön puutteen taakse. Mentaliteetti- ja asenneongelma tämäkin. Emme elämutopiassa mutta emme myöskään elä yhteiskunnassa, jossa olisi tarpeellista kiusata tai hyväksyä millään muotoa; ilman, että nyrkkeilemme itse takaisin.

Toimituksen poiminnat