Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Tasa-arvoisesta avioliittolaista

Eduskunta ei perjantaisessa äänestyksessään halunnut pitää avioliittolakia ennallaan. Lain säilyttämisen puolesta äänesti 92, ja sen muuttamisen puolesta 105 kansanedustajaa.

Em. lakialoite on nostattanut tunteita. Se on ymmärrettävää. Avioliittoon suhtaudutaan vieläkin nykymaailmassa pääosin tunteella. On rakkauden tunnustus toista kohtaan, kun haluaa astua lailliseen liittoon toisen ihmisen kanssa. Tosin avioliittoa pysyvämpi yhdessäolon tae lienee yhdessä allekirjoitettu velkakirja.

Antiikin Roomassa avioliitto oli lähinnä kahden ihmisen välinen sopimus. Sillä ei ollut vastaavanlaista laillista statusta kuin esim. Suomessa nykypäivänä. Ennen Roomaa ja antiikin aikaa, solmittiin erilaisia liittoja ihmisten välillä suhteessa näiden välisiin laillisuus- ja omistusasteisiin.

Pakkoavioliitto ja sopimusavioliitto olivat ymmärrettävästi yleisempiä, sillä alkeellisemmassa, kädestä suuhun elävässä agraari- sekä paimentolaisyhdyskunnissa käytännönläheisyys oli tärkeämpää, kuin tunteet.

Nykypäivän Suomessa suurin osa avioliitoista ovat varmasti rakkaudesta solmittuja. 

Käsitteenä avioliitto on nostettu sukupuolineutraalin avioliittolakialoitteen myötä kovin tärkeään asemaan. Avioliitto nähdään jonain, meitä suuremman, mielikuvitosolion tekemänä asiana. Tai ainakin osa haluaa sen sellaisena nähdä.

Toisaalta avioliitto nähdään sekulaarina, laillisena sopimuksena kahden ihmisen välillä. 

Henkilökohtaisesti en välitä suuremmmin laillisista siteistä mutta haluan kyllä komeat häät kukkineen, marsseineen, valsseineen ja notkuvine noutopöytineen. Ja keskikesällä tietysti. Minulle kävisi siis roomalainen malli.

Minua hämmästyttävät suuresti, ne kaikki matalamieliset kommentoinnit, jota em. lakialoite keräsi. Se, että niitä esittivät yksityishenkilöt on jotenkin siedettävää. Heillä ei sympatiaa vain riitä. Mutta se, että kansanedustaja- ja ministeritaholla kuullaan niin ala-arvoisia kommentteja, että ne kunnianloukkaukseksi voidaan tulkita, on Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa kerta kaikkiaan uskomatonta.

Jos minulta kysytään, mitä on suomalaisuus, vastaan yleensä, että se on esimerkiksi hyvää akateemisuuden kulttuuria. Sivistystä, empatiaa, oikeudentuntoa ja ymmärtämystä ja arvostusta tiedon päälle.

Tähän en tietenkään laske teologeja, enkä kirkkoa. On ymmärrettävää, että Terttu Savolan kaltaiset henkiset pahoinpitelijät ovat puheissaan ja teoissaan alta arvostelun.

Mutta, se että koulutetut, kansanedustajiksi valitut ihmiset, kommentoivat toisia ihmisiä, sekä heidän toiveitaan kiusaamiseen verrattavalla tavalla, eduskunnan suuressa salissa, on jotain, mitä en uskonut kuulevani, ja näkeväni, täällä Pohjantähden alla.

Voin vain toivoa, että tämä oli puhdasta retoriikkaa äänien kalastamiseksi, ja ko. kansanedustajat kokevat suurta häpeää puheistaan. 

En tiedä, mitä heidän mielissään liikkuu. Mutta jos heidän laistaan ainesta on pesiytynyt eduskuntaan sen toimesta, että heidän kaltaisensa aines on heidät sinne äänestänyt, on meillä vielä paljon tehtävää, niin kasvattajina kuin opettajina. 

Avioliitto ei ole pyhä. Sitä ei ole meille annettu minkään, ominaisuuksiltaan meitä voimakkaamman mielikuvitusolennon taholta. On paha mennä sanomaan, mikä on pyhää, sillä se on aina subjektiivista.

Se kyllä voidaan sanoa, että suurin osa sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan karkeasti puhuneet kansanedustajat, ovat häpäisseet niin puheillaan, kuin koko olemuksellaan, Suomen eduskunnan. Toivon, että he kokevat omantunnon tunnontuskia näistä teoistaan. 

Se, että kaksi miestä tai naista saavat mennä naimisiin keskenään, ja hankkiä itselleen jälkikasvua parhaiksi katsomillaan keinoilla, ei ole laissa määrättävä asia. Se ei ole keskusteltava asia. Se, ei kuulu kenellekään missään muussa määrin, kuin yksilönturvallisuuden näkökulmasta.

Ns. homoparien lapset eivät kasva kieroon sen enempää kuin sellaisten, joiden lapsista tulee säädyttömyyksiä eduskunnassa huutelevia kansanedustajia.

On vahvasti oletettavaa, että lakimuutos säilyy lähes sellaisenaan seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle. Vie aikansa, kun sen suomiin muutoksiin totutaan.

Jonain päivänä tätä katsotaan taaksepäin samanlaisena kamppailuna, mitä olivat rotuun ja naisten oikeuksiin liittävät taistelut. Näin asiat tulevat todennäköisesti tulee menemään.

Millaisen kuvan jälkeläisemme sitten saavat, näistä lakimuutosta kovaäänisesti vastustaneista tapauksista? Eivät varmastikaan kovin mairittelevaa. Mutta tästä nämä kiusaajat tuskin välittävät. Heille saattaa hyvinkin olla tärkeää, pysyä kannassaan, ja olla luovuttamatta, oli, mikä oli. Ehkä se on ainut asia, joka heistä tekee edes jotenkin kunnioitettavan. Ainakin heidän omissa silmissään. Tai sitten ei.

Se, repiikö tämä kirkon kahtia tai ei, ei minua liikuta. Uskon kyllä, että jonain päivänä mies- ja naisparit voivat marssia alttarille papin siunattavaksi, jos he niin tahtovat. Sillä ei kirkko ole minnekään katoamassa, se vain muuttuu ajan myötä.

Näin ensimmäisen adventin kunniaksi toivotan lähes kaikille rauhallista jatkoa. Kuten näemme, mikään ei ole muuttunut sitten perjantaisen äänestyksen. Aurinko nousee ja se laskee yhä. Ja on niin tuleva tekemään, äänestimme tai olimme mistä tahansa asiasta, mitä tahansa mieltä. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

"Avioliitto ei ole pyhä."

Pakanoille ja ateisteille jne avioliitto on harvemmin pyhä, koska he eivät yleensä tunnusta/ymmärrä pyhyyden käsitettäkään.

Katolisille ja ortodokseille avioliitto on pyhä sakramentti, ja konservatiivisille aktiiviprotestanteille se on lähes pyhään verrattava, vaikkei aivan sakramentti.

Mutta, kävi miten kävi pakanallisessa demokratiassa, niin melko harva muuttanee mielipidettään. Lopulta voi olla että juuri mikään ei muutu. Kukaan ei tiedä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kerrohan,voiko olla jotakin muuta kuin pakanallista demokratiaa? Koska mikäli se on jollakin tapaa uskonnollista,niin sehän on sidottu uskontoon eikä niistä asioista saa äänestää. Kuten olemme nyt huomanneet..että se ei toimi.

Jotenka siis tulet väistämättä tilanteeseen..kannatatko demokratiaa vai uskontoa,koska kumpaakin et voi tehdä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Avioliitto todellakin on pyhä katolisessa (ja ortodoksisessa) kirkossa. Katolinen (ja ortodoksinen) avioinstituutio kuitenkin ovat periytyneet Roomasta, jossa se tosiaan ei ollut pyhä.

Suomessa avioliittoinstituutio ei oikeastaan koskaan ole ollut pyhä, sillä se oli maallinen vielä katolisen kirkon aikaan ja tuli kirkolliseksi instituutioksi vasta parisataa vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen. Kirkollinen siunaus avioliitolle toki on ollut mahdollinen varmasti koko kristinuskon olemassaolon ajan, mutta avioliitto ja sen siunaus ovat vähän eri asia.

Evankelisluterilainen kirkko siunaa lemmikkieläimiäkin, tekeekö se eläimistä sitten "lähes pyhiin verrattavia"?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Muistan vielä, millainen älämölö nykyisestä sukunimilaista nousi. Ihme ettei jumala aiheuttanut suurta tuhotulvaa tai lähettänyt tulta ja tulikiveä niskaamme, kun ihmiset saivat vapaasti päättää omasta sukunimestään.

Nykyisin kristityilläkin näkee kaksoisnimeä ja osa kristityistä naisista pitää oman sukunimensä. Kukaan ei noteeraa asiaa sen kummemmin. Näin tulee käymään myös homoavioliittojen kohdalla. Mennään muutama vuosikymmen eteenpäin, eikä kukaan huomaa mitään erikoista.

Jonas Hellgren

"Nykyisin kristityilläkin näkee kaksoisnimeä ja osa kristityistä naisista pitää oman sukunimensä. Kukaan ei noteeraa asiaa sen kummemmin."

Sitä voisi kysyä nimensä säilyttäneeltä äidiltä, ja isän nimen saaneelta lapselta, jotka viedään passintarkastuksesta takahuoneeseen kuulusteltavaksi lapsenkaappauksesta epäiltynä, niin että meinaavat myöhästä koneesta. Suomalainen lapsi vielä kysyttaessä kuka tämä nainen on, vastasi äidin etunimellä, eikä sanalla "äiti", joka vaan syvensi poliisien epäilyä. Ei tapahtunut Suomessa.

Jonas Hellgren

"Avioliitto ei ole pyhä.... On paha mennä sanomaan, mikä on pyhää, sillä se on aina subjektiivista."

Tämä on jo huippu. Tosissaan tehty väite ja väitten kumoaminen samassa kappaleessa.

Pyhää on se mitä joku pitää pyhänä. Helkkarin yksinkertaista.

Toimituksen poiminnat