Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Ihmisoikeuksien väärentäjät

  • Ihmisoikeuksien väärentäjät
  • Ihmisoikeuksien väärentäjät

Vuosi 2016 oli vuosi, jolloin minulta meni nautinto sosiaaliseen mediaan. Loppukin uutuudenviehätys katosi, ja ensimmäistä kertaa tuli epämiellyttävä ja epävarma olo somea käyttäessäni.

Tuolloin aloin tuntemaan halveksuntaa ja inhoa joitakin somen käyttäjiä ja ryhmiä kohtaan.

Siihen asti olin ollut jonkin verran vasemmistolainen ajatusmaailmaltani, vaikka olinkin äänestänyt lähes kaikkia puolueita eri vaaleissa vuosituhanteen vaihteesta asti. Olin myös ollut ihmisoikeuksien kannattaja; seksuaalivähemmistöjen oikeudet lähimpänä sydäntäni. Kaikenlainen konservatiivisuus oli tuntunut vastustettavalta. Raimo Ilaskiveä pidin höperönä, kirkkoa ja Päivi Räsästä halveksuin avoimesti. Jaoin uutisia maailmalta ja Suomesta, jotka liittyivät jollain tavoin ihmisoikeuksiin.
Voi sanoa, että liberaaliuteni oli sellaista lasten liberaaliutta. Otetaan siltä, kenellä on, ja annetaan sille, kenellä ei ole. Mikään laki ei saa estää ketään millään tavoin perustuen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen, sairauteen, ihonväriin tai yhteiskuntaluokkaan katsoen. Kaikilla on yhtäläiset ihmisoikeudet.

Vuoden 2016 alussa, nyt edesmennyt muotisuunnittelija Teri Niitti, julkaisi kuvan lastaan lentokoneessa imettävästä äidistä. Niitti kirjoitti kuvan alle, että saa varmasti aikaan somemyrskyn mutta kertoi silti mielipiteensä, jonka mukaan imettäminen koneessa, kaikkien nähden, ei ollut sopivaa. Tai ainakaan miellyttävää katseltavaa.
Itse en korvaani lotkauta, jos joku vauvaansa syöttää julkisella paikalla. Lähinnä ajattelen, että hyvä, kun minun ei miehenä tarvitse. Teri Niitin mielipide oli hänen omansa, ja hänellä oli oikeus se julkaista. Hänellä oli myös oikeus saada kritiikkiä ja vastamielipiteitä postaukseensa. Tämä kaikki on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Yksi on yhtä mieltä ja toinen on toista.

Teri Niitillä ei kuitenkaan ollut oikeus tulla kiusatuksi asian tiimoilta niin, että se mahdollisesti järkytti hänen terveyttään siinä määrin, että hänet otettiin pois luotamme aivan liian ennenaikaisesti. Sitä hän ei missään nimessä ansainnut. Teri Niittiä ei tunnuttu kiusaavan aiheesta, vaan vain pelkästä kiusaamisen ilosta. Purettiin vihaa ja kiukkua syystä jos toisesta. Elettiin tunteiden vallassa, vaikka kuulutettiinkin objektiivisuuden perään. 


Ihmiselle sosiaaliset ympyrät ovat nousseet tärkeään asemaan, kun fyysisten perustarpeiden tyydytys on ainakin ns. ensimmäisen maailman maissa saatu kohtalaisen hyvin tyydytettyä. Aina ei tarvitse miettiä, mistä saa seuraavan aterian, vaan lähemminkin sitä, ettei syö liikaa. Ihminen voi nyt uhrata enemmän aivokapasiteettiaan kaikenlaisille sosiaalisille kiemuroille. 

Ihminen on kuitenkin kehittänyt laumansa kohtalaisen nopeasti yhteiskunnaksi. Ja hänen aivonsa eivät välttämättä ole pysyneet täysin perässä. 
Kaupungistuneen ja kylläisen vatsan omaavalla ihmisellä on vielä savannilla tai puussa asuvan esi-isänsä psyykkiset peruspiirteet. 

Ihminen on ensimmäiseksi ja nopeasti kyennyt turvaamaan itselleen ruoan saannin. Onhan se ollut tarpeista tärkein. Sosiaaliset suhteet ovat olleet taka-alalla. Ne ovat syntyneet lauman tarpeita varten; jotta ihmislauma selviäisi, ja näin ollen myös laji selviäisi.

Evoluutiolla ei ole mitään tiettyä suuntaa. Mantereet liikkuvat, ja niiden mukana mm. ilmasto, kasvillisuus, topografia ja eläinkunta muuttuu. Sosiaalisen käyttäytymisen muodoista mm. aggressiivisuus on taannut parittelukumppanin saannin, kateus halun parempaan taisteluyritykseen, jolla parittelukumppanin on voinut voittaa. Ja uteliaisuus mm. paremman informaation lauman muista jäsenistä, joka taas on taannut paremman aseman lauman sisällä; kun on hoksannut toisten virheet ja heikkoudet, on voinut käyttää niitä hyväkseen edetessään lauman sisäisessä hierarkiassa.

Näin ollen aggressiivisuus, kateus, utelu ja ns. selkään puukottaminen, ovat kovin viattomia asioita. Selkärankainen, kädellinen nisäkäslajin edustaja on pyrkinyt vain turvaamaan oman ja toivotun jälkipolvensa mahdollisimman edukkaan jatkumisen. 

Sen, että ihminen ei ole ollut, eikä ole vielä tänä päivänäkään täysin tietoinen ajatustensa ja tekojensa motivaattoreista, voidaan spekuloida johtuvan samasta asiasta, kuin kuukautiskierron salaamisen. Kun ihmisnaaras ei tiedä ovuloivansa, hän voi vapaammin harrastaa seksiä milloin tahansa, pelkäämättä raskauteen tai synnytykseen kuolemista. Jos ihminen ymmärtäisi vaikka selkään puukottamisen toimivan keinona suvun jatkamiselle, hän olisi voinut valita tekonsa toisin. Yhtä lailla ihmisnaaras jättäisi hankkimatta jälkeläisiä pelkonsa vuoksi. Itsesuojelu ja omatunto tulisivat suvunjatkamisvietin tielle.


Vuoden 2016 toinen epämiellyttävä tapaus oli ns. lääppijät-häshtäg. Naiset kertoivat, kuinka heitä oli lääpitty ja ahdisteltu, ylipäätänsä kosketeltu miesten taholta vain sen vuoksi, että he olivat naisia. Toki sellaisen käytöksen voi joku ahdistavaksi kokea mutta vallalle tuntui syntyvän käsitys, että lääppiminen olisi jokin kategorinen asia, joka on konkreettinen ongelma yhteiskunnassamme. Jopa ihmisoikeusongelma. Huomio ohjattiin nimenomaan naisten, miesten taholta kokemaan ahdisteluun. Päinvastainen toiminta sai murto-osan huomiosta. 

Kolmas tapaus koski arkipäivän seksismi –häshtägiä, joka puhkesi kukkaansa juuri Orlandon iskujen aikaan. Itseäni pommi-isku Orlandolaiseen seksuaalivähemmistöjen suosimaan yökerhoon kosketti enemmän kuin valitus siitä, että tarjoilija toi vahingossa naiselle salaattilautasen, ja miehelle pihvin, vaikka pariskunta olikin tilannut toisin. 
Nimenomaan miesten taholta naisiin kohdistuva seksistinen käytös nostettiin taas kategoriseksi ihmisoikeus- ja yhteiskuntaongelmaksi. Päinvastaiset tapaukset eivät juuri jalansijaa saaneet uhriutumiskisassa.

Uhriutumisessa haetaan sääliä ja mahdollisesti myös oikeutta itseään kohtaan asioista, jotka on koettu jollain tavoin loukkaaviksi. Mitä parempi, jos voidaan luoda loukkauksista jokin suuri, abstrakti taho, joka on osa yhteiskunnan rakenteita. Näin ollen loukattu voi löytää kanssasisaruksia, jotka myös kokevat tulleensa samalla tavoin kaltoin kohdelluksi. Ja joukossa on aina voimaa ja turvaa. On helpompaa käsitellä asiaa ajattelemalla kaikki miehet raiskaajiksi, kuin miettiä vain omaa yksittäistapaustaan. Yksittäistapauksen voi mahdollisesti kiistää, ja uhri voi joutua kiusaamisen ja epäuskoisuuden kohteeksi. Sen sijaan kategorista ongelmaa vastaan on vaikeampi taistella. Varsinkin, jos valtaapitävät toteavat, että meillä nyt tässä yhteiskunnassa on tällainen rakenteellinen ongelma. 
Pois unohtuu, että kyseessä saattaa olla pienen ihmisjoukon kokemukset, ja joukko satunnaisia yksittäistapauksia. Näin alkavat noitavainot. Jokainen mies on potentiaalinen sovinisti, lääppijä ja raiskaaja.

Evoluutiossa yleisenä voimana on hyödyllisyys. Jokin ominaisuus ja piirre kehittyy lajille, koska sille on siitä hyötyä sen elinympäristössä. Olosuhteet siis muokkaavat lajeja.
Mitä hyötyä on uhriutumisesta ja kiusaamisesta? Kun nykyihmisellä on aikaa pohtia monia abstrakteja ja subjektiivisia asioita, nousevat mm. moraali- ja etiikkakysymykset usein pintaan. Onko oikein tehdä näin? Olenko paha jos teen noin? 
Ihmislauman selviytymiselle on lienee hyödyllistä ollut se, että toisia lauman yksilöitä ei pahemmin tapeta. Ei sitäkään yksilöä, joka hävisi urosten keskinäisen taistelun samasta naaraasta. Mitä enemmän yksilöt kunnioittivat toisiaan ja kaveerasivat, sitä suurempi määrä jäi henkiin. Ja lajin pääluku kasvoi. Tämä lienee yksi niistä syistä, jonka voidaan katsoa synnyttäneen lajillemme kyvyn moraaliin. 

Kun jokin asia koetaan oikeaksi enemmistön taholta, alkavat muut myötäillä. Enemmistöllä on valta, joka perustuu puhtaaseen lukumäärään. On siis parempi omaksua enemmistön moraalikäsitys, jotta asema laumassa ei huononisi. Ihminen osaa kyllä sopeutua henkisiin ja fyysisiin muutoksiin. 
Tämä kertoo myös implisiittisesti sen, että moraalikysymykset ovat subjektiivisia. Voimme vaihtaa kantojamme oman etumme vuoksi. Yleensä moraaliasiat tavataan olettaa muuttumattomiksi, iki-aikaisiksi ja ihmisestä riippumattomaksi.
On vaikea sanoa, pyrkiikö uhriutuja sanoillaan ja teoillaan viemään vallalla olevia käsityksiä kärjistetympään suuntaan oman etunsa vuoksi. Vai onko taustalla pyrkimys kostoon, rajoittamalla muiden elämää, koska on kokenut epäonnistuneensa jossain; ja näin ollen pyrkii ns. taistelemaan itsensä uudelleen takaisin parittelukelpoisten markkinoille? 
Ihmisen yksinkertaisille tuntuvat vietit siis ohjaavat sanojamme, ajatuksiamme ja tekojamme, vaikka kokisimme, ettei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

En ole evoluutiobiologi. Luonnontieteilijä kylläkin. Jokin syy pitää löytyä ihmisten halulle käyttää toisiaan kohtaan henkistä väkivaltaa.


Loppuvuosi 2016 oli yhtä metakkaa kohusta toiseen. Sosiaalisen median mielensäpahoittajat olivat varpaisillaan ympäri vuorokauden, päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Hyökättin milloin kenenkin kimppuun. Yksittäiset lausahdukset tai vaikka mainokset nousivat hetkessä kaasukammioihin rinnastettavien ihmisoikeusrikosten tasolle. Esimerkkeinä mainittakoon mm. Lidlin maitomainos ja Espoo Unitedin entisen päävalmentajan vanhat twiitit. 
Kiusaajien ytimessä ovat ns. social justice warriorit; sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotilaat. Heistä osa kuuluu Facebookin suljettuun Feministi-ryhmään, joka sieltä vuotaneiden keskustelujen perusteella on henkisen nettikiusaamisen luvattu alusta.

Onko kvanttimekaniikan mahdollistama tietotekniikka luonut meille tilan, jonne voimme suoltaa valuvikaisten aivojemme sekalaisia tuotoksia? 
Tältä vaikuttaa. 
Emme ole lajina valmis, eivätkä aivomme ole sen valmiimpia. Valmiita emme tule koskaan olemaan, tai sitten olemme aina niin valmiita, kuin olosuhteemme meiltä kulloinkin odottavat. Kuten sanottu, evoluutiolla ei ole suuntaa.

Olen kuitenkin optimistinen sen suhteen, että järki voittaa. Voin hyvillä mielin puolustaa ihmisoikeuksia tulevaisuudessakin. Voin vaatia sitä, kellä on, antamaan sille, jolla ei ole. Voin marssia kahdeksantuhannen asunnottoman puolesta, enkä kahtaa ja puolta natsia vastaan. Voin kirjoittaa ja sanoa mielipiteitäni ilman, että minua kehoitetaan poraamaan päähäni reikää (näin ei ole onneksi vielä tapahtunut).
On muistettava, että niin monet asiat, joista kiistelemme, ovat subjektiivisia. Jokaisen näkemys on yhtä väärä tai oikea. Hyvä ja paha. Oikeamielisyys on aina olosuhdekysymys. Lajin ja yksilön etua ei hyödytä, hyväksyykö tai paheksuuko hän julkista rintaruokintaa, kokeeko hän tulleensa väheksytyksi saadessaan eteensä vahingossa salaattilautasen, vai pitääkö hän tiettyjä sanoja ja näkökulmia rikollisina.

Kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia, kun on kyseessä subjektiiviset ovat asiat. Ja näistähän sosiaalinen media elää. Objektiiviset faktat harvoin herättävät tunteita. Ja me ihmisethän elämme tunteista. Tunteet ovat ohjanneet tekojamme iät ja ajat. Nälkä ajoi uhmaamaan mammuttia ja kehittämään keihään. Pelko ajoi välttelemään karhuja. Ja kiimaisuus ajoi parittelemaan. 
Koska aivomme eivät oletettavasti ole vielä aikojen saatossa paljoa muuttuneet, annamme edelleen tunteille vallan. Loukkaannumme, vihaamme, inhoamme, suutumme ja kaipaamme sääliä, ja sitä, minkä kulloinkin oikeudenmukaisuudeksi koemme. 

Joukossa tyhmyys tiivistyy. Joukossa voidaan myös saavuttaa hurmostila. Ihminen apinoi toista joko vaistomaisesti tai siksi, koska kokee sen edesauttavan jollain tavoin itseään.
Sosiaalisessa mediassa joukkolynkkaukset ovat tästä hyvä esimerkki. 
Tuskin internetin kehittäjillä oli mielessä se, että tulevaisuudessa ihmisjoukko ajaa ihmisen hautaan, koska hän oli eri mieltä kuin jotkut toiset ihmiset. 
Internetin kehittäjät olivat rationaalisia miehiä, jotka elivät kaltaistensa joukossa. Heille netti edusti vapaata tiedonjakoa ja ihmiskunnan edistystä. Ei henkisen väkivallan käyttöä uhriutumalla kiistanalaisten ja tunnepohjaisten asioiden suhteen. 
He eivät olleet tavanneet esimerkiksi entisiä kiihkouskovaisia tai rasisteja, jotka löysivät sosiaalisesta mediasta alustan julistaa uutta, aikaisemmat näkemyksensä hylkäävää oikeamielisyyttä, jonka kritisoijat kiusattaisiin hengiltä.

Toisaalta, eihän ihminen ajattele tekojensa seurauksia ainakaan liian usein. Vaikka pahimmat kiusaajat kuuluttavat objektiivisuuden, logiikan ja perusteltujen argumenttien perään, eivät he välttämättä aina näe, että heidän kiivaasti ajamassa asiassaan, on monia puolia, ja itse asia on usein hyvin monisyisempi. Varsinkin, mitä tulee tunnepohjaisiin ja subjektiivisiin kysymyksiin.

 

Oikeamielisyydessä on se ongelma, että sen voimalla toimimisessa tulee usein unohdettua, että tie helvettiin, on päällystetty hyvillä aikomuksilla. 

Ja mitä itse ajattelen ihmisoikeuksien oikeanlaisesta ajamisesta? Esimerkkinä toimikoon Willy Brandtin polvistuminen holokaustin muistomerkille Puolan vierailullaan. Se oli jotain jaloa ja inhimillistä, arvokasta ja kunnioitettavaa. Anteeksiantavaa. Samaa ei voi sanoa henkilöstä, joka kehoittaa kaikkia väärän mielipiteen omaavia syömään ulosteita.

Toivonkin ja oletan, että sosiaalinen media on vielä ns. lasten kengissä, ja kasvaa nykyisestä muodostaan aikuiseksi. Oikeamielisyyksien nimissä tehdyt kärjistykset haihtuvat aikaansa myöten, ja kiusaajat katuvat sanojaan ja tekojaan. Vähän niin kuin 70-luvun vasemmistolaiset nykyään.
Sitten minäkin alan kenties taas tykkäämään somesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Aivan huikea blogi teksti!! Ehkä yksi parhaista. Ja samalla kerrot syyn miksi en lue yleensä kommentteja facessa joihinkin kirjoituksiin.

Ja netissä on se paha ettei näitä kirjoittajia mitenkään rangaista tai huomauteta vaikka uhkaisi tappamisella.

Mutta tästä näkee myös hyvin sen miksi lapset kiusaavat koulussa toisia. Ei paljon eroa aikuisten käyttäytyminen!

Toimituksen poiminnat