Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Asiantuntijat ovat väärässä

  • Asiantuntijat ovat väärässä

Kaikenlaista sitä on nykyään meneillä. Meinaan noita trendejä nimittäin. On hyggeä ja downshiftausta sun muuta. Oliko se tuossa viime vuosikymmenenvaihteen kumpaakin puolta, kun muodissa oli se superäitiys, että ihan lenkkipolulla synnytettiin ja sitten blogattiin siitä ja otettiin istukasta kuva. Muutoinkin supernaiset ovat modernin ja ennen kaikkea post-modernin kulttuurin aikana oikein lyöneet itsensä kunnolla läpi. Oli se nainen, joka näytteli sinä Alias-sarjassa se Jennifer joku, millä oli se sporttinen kroppa ja miehekäs leuka. Sellaista tai ainakin tätä kyseistä näyttelijätärtä ihailtiin enemmän kuin niitä iänikuisia vetyperoksidiblondeja. Kun se oli niin urheilullinen ja terveellinen. Ei käyttänyt mitään kliistereitä eikä laminaatteja ulkonäkönsä kohottamiseksi. 

Muistan lukeneeni jostain viisikymppisestä toimitusjohtajattaresta, tai oli se ainakin jollain korkealla pallilla jossain isossa firmassa, että kuinka se asetti itselleen haasteita joka päivä ja haastoi sitten itsensä ja nämä haasteet. Suoritti oikein kunnolla. Suoritti. Ei siis rypyttänyt. Sai aikaan kaikenlaista. Oli niin kuin Margaret Thatcher, joka piti perheessä housuja ja silitti ne myös. 

Että löytyy montaa sorttia. On niitä lapsivetensä talteen ottavia hyperemoja ja sitten niitä hyggeileviä villapaitoihin pukeutuneita, vähän irlantilaisilta näyttäviä kolme-nelikymppisiä naisia, jota sytyttävät kaikki hamstraamansa viisikymmentäkahdeksan rustiikkikynttilää, ja keittävät rooibosteetä ja istahtavat sitten takan ääreen illan pimetessä talvimaisemaa ihailemaan.

No juu. Nämä suorittajat ovat siis muun muassa firman henkilöstöpääliköitä tai mitä lie account assistant managereita ja senior personal advisereita mitä heidän isoäitinsäkin olivat navetoissaan ja pelloillaan ja savotoillaan ja tehtaillaan. Ovat sitten kovia töissään; aamuin ja illoin käyvät kuntosalilla pumppaamassa sitä maapallon yleisintä alkuainetta, ja lenkkeilevät ja juovat kaikenlaisia eettereitä, pysyväkseen urheilullisina ja terveellisinä. 

Yksi esimerkki näistä uuden vuosituhannen amazonittarista on se Anderssonin Li. 
Sehän on söötti ja solakka ja sen semmoinen. Ja mikä tehosuorittaja! Päivät se istuu eduskunnassa miettien koko Suomen kansan onnellisuutta ja iltaisin se istuu Turun kaupunginvaltuustossa miettien kaikkien turkulaisten (siis myös minunkin) onnellisuutta, ja yöksi se menee yliopiston kirjastoon ja lueskelee siellä sosiaalipolitiikkaa ja psykologiaa ja sosiologiaa ja hoito-tiedettä ja terveyden biotieteitä. Ettei kävisi vielä ennen aamulenkkiään ja tuoremehuaan lääkiksen kirjastossa silmäilemässä tuoreimpia artikkeleita käypästä hoidosta ja alzheimerintaudista. 

Ainakin tämä täystuho, ei kun tehosekoitin, viettää enemmän aikaa SPSS:n parissa kuin pulleat, kahvia ja pullaa ja tupakkia jyystävät ja pössyttelevät asiantuntijat, jotka ovat tosiasioista tapansa mukaisesti pihalla kuin ukko hunningolla. Ovat sen verran laiskaa porukkaa, että muuttavat tuloksiaan sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan, eivätkä viitsi pysyä vanhassa. Mitä se on semmoinen suorittaminen, kysyn minä? No ei sitten minkäänlaista. Jos kerta, kun jotakin vastustetaan, niin sitten vastustetaan sitä loppuun saakka. Johan sen sanoo naisenkin logiikka. Sen minkä minä kirjoitin, sen kirjoitin. Kansanedustajat ovat puhuneet, pulinat pois. 

Anderssonska, vai onko se neiti Andersson, oli suorahtanut mainostelevision jo legendaarisiin kymmenen uutisiin*, ja julisti sieltä kuin Kopernikus oppituolistaan, että asiantuntijat ovat väärässä! Siinä nousi farisealaisille hyggeileville pullakahvintuoksuisille asiantuntijoille verenpuna kasvoille, kun heitä tällä lailla sivallettin! Ja kyllä he sen ansaitsivatkin. Mikä itsevarmuus. Mikä väyrysläinen epäilemättömyys.

Li on tunnettu sanan säilästään ja keskustelu-, väittely- ja neuvottelutaidoistaan. Hänen retoriset kykynsä vetävät vertoja eräälle itävaltalaiskorpraalille, johonka emme nyt tässä luvussa sen enempää paneudu. Ja hän, siis Li,  oli luonnollisesti kaikkien valtuustojen ja delegaatioiden saapumisien ja kyselytuntien ja kuntosalien ja aamulenkkien välissä ehtinyt tehdä omat, vähintään tohtorintutkinnontasoiset tutkimuksensa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Imekäähän siitä senkin kahdeksasta neljään haparoitsevat etanat kaksine kahvitaukoinenne ja yksine lounastuntinenne. Söittekö edes vegeä tai joitteko soijamaitoa? Epäilen suuresti. 

Edellä mainittu julistus oli tietysti selvää jatkumoa nykyhallituksen kaikenmaailman dosenttien linjalle. Ne alisuorittavat ja haasteettomat pizzaa ja hampurilaisia ja kaikenmaailman lisäaineita ja bakteereita konsumoivat asianmukamastuntijat laitettiin taas kerran politiikan pelikentälle paikkaan, jossa he joutuvat altavastaajien rooliin. 

Semmoiset ryppyotsaiset vastarannankiiskit, jotka ei ymmärrä, että taistelu pitää käydä loppuun asti. Sota päättyy vasta, kun telluksella on yksi neukku ja kaksi jenkkiä jäljellä. Niskavuorelainen ja impivaaralainen periksiantamattomuus on pohjoisen kansamme geeneissä, eikä se sieltä niin vain pois lähde, kun jotkut experteiksi itse itseään tituleeraavat saamattomuudet luovivat tieteellisten tulosten alati meanderoivassa joessa. Ei se teräs sieltä penkistä nouse kyseenalaistamalla vaan haasteiden peräänantamattomalla voittamisella. Sen se Jenniferkin, millä on se iso leuka, tietää. 
Ja pelätkää älkää, tuo Turun ikioma duracell-pupu julkaiseneen piakkoin kasan kiistatonta aineistoa deklaraationsa tueksi. Vihreällä teellä ja tsiileläisellä punaviinillä on aikaan saatu sellainen pumaska paperia, että vihreää sen kuin hirvittää (en kuulu Vihreisiin, De Gröna). 

Sen pohjalta sitten vain sitä uutta SOTEa rakentamaan kuin Hooverin patoa tai Kanaalitunnelia konsanaan. Ovat ne ihmeellisiä nämä tämänpäiväiset suorittajattaremme. Ratkovat suuria valtakunnallisia sosioekonomisia, heikompia hirvittäviä, kiemuroita ja pähkinöitä kaiken muun asiainparannuksensa ohella. Ei voi muuta, kuin todeta mitä modernistisimmin, että heidän tahtotilansa on nekstillä levelillä.

 

*Oli siis Kymmenen Uutisissa asiantuntijana eikä loppukevennyksessä, ihan vaan haastattelun kautta. Eivät ne sitä olleet sinne studioon raahanneet. Vaikka olisi varmaan siinä samassa hoitanut iltalenkkinsä ja omaksunut tuoreimmat tieteelliset julkaisut sotesta siinä Pöllölaaksoon hölkötellessään. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TiinaTeittinen kuva
Tiina Teittinen

Olen kyllä tykästynyt näihin suunsa auki saaviin (siis äänen-ja asiantuottomielessä) naisiin poliittisessa kentässämme. Epäistuvissa puvuntakeissaan ennalta valmisteltuja ryhmäkurikliseitään jankuttavat miehet eivät ole saaneet itseäni vakuuttumaan.
Blogisi oli kyllä hauska ja allekirjoitan stereotypiat. Hyvä blogi meni vähän pilalle kun Li viha otti vallan.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Marcus luepa lääkärilehden artikkeli. Ketkä ovat soten asiantuntijoita? Lääkrit, poliitikot, media, hallintoelimet, humanistiset tutkijat?

http://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/sote-...

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Olet Nita ihan pihalla. Ei lääkäreiltä kannata kysyä sotesta. Mieluummin joltain virkamieheltä, joka nimitetty tehtäväänsä poliittisin perustein.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Viimeisin tunnettu soten tuntija on Ben Zyskowicz. Hän ykskantaan julisti juristin tietämyksellä terveydenhoitouudistuksen oikein laadituksi.

Mistähän tuo viisaus tuli häneen. Oliko Moosekselta unessa saatu.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Onneksi miehille on olemassa perisuomalainen kalsarikänni. Ja miksei naisillekin. http://kustantamo.sets.fi/kirja/kalsarikanni/

Toimituksen poiminnat