Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Risteilylle lastensuojelusta

  • Parainen
    Parainen
  • Risteily
    Risteily
  • Huostaanotto
    Huostaanotto

Paraisilla kuohuu. Tai ainakin sen sosiaalitoimessa kuohuu. Tai siis tarkalleen ottaen sen lastensuojelussa kuohuu. Kuohuuhan siellä muutenkin, siis Paraisilla, kun se on saaristolaispitäjä. Tai kaupunki oikeastaan. Keskusta siellä on oikein kiva ja kaunis kirkkokin siellä on. Kovin vaan vaisu ja hiljainen paikka jos vertaa vaikka kesäiseen Naantaliin. Paraisten pitäisi paremmin hyödyntää loistavaa sijaintiaan ja miljöötään matkailualan suhteen.

 

Mutta. Ovat sieltä sitten nuo sosiaalitädit lähteneet läksimään, kun työ on tullut raskaaksi ja asiakkaita on aivan liikaa. Onpas muuten hauska sana tuo asiakas. Kaupassa tiskin äärellä norkoilee asiakas mutta, että lastensuojelussa. Kysytäänkö sielläkin, että mitä pikkuneidille tai -herralle saisi olla. Meillä olisi tässä tämmöinen kiva sijaisperhe. Isä on lääkäri ja äiti tuomari. Oikein kaunis tiilitalo ja katsohan, niillä on uima-allas pihalla! Tai sitten meillä olisi tällainen all inclusive -kerrostalopaketti. Siinä on lastentarha, leikkipuisto, lähikauppa ja pizzeria lähellä. Kumpi laitetaan, vai pistetäänkö suoraan lastenkotiin? Ei. Me emme tiedä yhtään, minkälaisia ne ovat. Ne ovat katsokaas yksityisiä, ja niitä ei silloin oikein koske mitkään sosiaali- ja terveysalan lainsäädännöt. En minä tiedä miksi, näin vain on. Pääasia on kuulemma, että saavat voittoa. Niin kuin nämä yksityiset hoivailu- ja vainhainkotimme.

Näin stereotyyppisesti voisi ajatella, että mitenkä niillä paraislaisilla ei ole varaa satsata lastensuojeluunsa. Ja miksikö siellä edes semmoista tarvitaan? Nehän ovat kaikki bättre folkia, jotka siellä asuu. Tuntevat kaikki toisensa. Pikku Carl-Göranit ja Ebba-Malinit. Kaikilla on omakotitalo ja piha ja puutarha ja siellä vietetään joka loppukevät krapukestejä ja laulellaan sillä lailla sunfararallallei ja tietysti niillä kaikilla on vene. Vähintään kaksi semmoista. Ovat kaikki koulutettuja tai hyvin menestyviä yksityisyrittäjiä. Elämä on kirjaimellisesti lähestulkoon kuin Strömsöössä. Niin, että ei kai siellä mitään ongelmia ole?

Noh, olihan paratisissakin käärme; ja joka joukkoon mahtuu aina pari mätämunaa. Mutta, ettäkö niin paljon, että huostaanottotädit ylikuormittuvat työtaakkojensa alle. Vai osaavatko ne suomenruotsalaisina vaan pitää paremmin puolensa. Ei ole semmoista juutlaiskristillisluterilaista, kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat, työetiikkaa ja mentaliteettia. Osataan sanoa, että kiitti, meille riitti.

On viime päivinä puhistu kovasti siitä kuinka kaikkia muita tukiaisia paitsi yritystukiaisia on leikelty tai tullaan leikkelemään. Yrityksiä tukevien rahakasojen säätely on tietysti sadan lain ja tuhannen asetuksen takana. Se on monimutkainen valtiontaloudellinen ja sosioekonominen systeemiasia, jota ei voi yksinkertaistaa oikein millään. Eli samanlainen kuin mikä muu tahansa yhteiskunnallinen rakennelma. Siksi meillä on yliopistoissa opetettavana sosiaalipolitiikkaa ja yhteiskuntatieteitä ja taloustieteitä ja johtamista ja hallintoa ja herra ties mitä alaan ja asiaan kuuluvaa. Mutta jos koetetaan siltikin jollain tavoin edes vähän kärjistää, niin parhaimmillaanhan yritystuet tukevat pieniä ja keskisuuria yrityksiä siten, että ne voivat palkata lisää työväkeä, jolloin ihmiset pääsevät pois kortistosta ja niistä tulee veronmaksajia ja kunnollisia ja rehellisiä yhteiskunnan jäseniä, eikä mitään uuninpankoilla makaavia ja kattoihinsa syljeskeleviä karvaisten vatsojensa raapijoita.

Kuulemma tiukimmin yritystuet on naulattu ruotsinlaivaliikenteeseen. Sen minä kyllä toisaalta ymmärrän. Meillä, kun ei ole siltaa eikä edes tunnelia Tallinnaan saati Tukholmaan, niin me olemme täällä laivareittien varassa. Kun niitä tuetaan, pysyvät rahtitiet ja -väylät auki suomenmaahan vuoden jokaisena päivänä. Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista tapahtuu laivoitse. Tankkereitse pääasiassa. Siitä sitten rekoilla viedään kovan teollisuuden raaka-aineita maastamme, ja talous hyrrää, ja valtio ottaa veronsa ja veroilla sitten tuetaan kuntia, että ne saavat lainmukaiset lastensuojelupalvelunsa järjestettyä mukavasti, ettei tarvitse kenenkään kärsiä loppuunpalamisesta.

En ole mikään lastensuojelussa työskentelevien sosiaalitanttojen kannattaja, ne, kun mokomat eivät noudata lakia ja tekevät hallinto-oikeuksista pelkkiä kumileimasimia. Väärinlaitettu makaroonilaatikkokin voi melkein johtaa huostaanottoon. Ehdotankin siispä, että huostaanoton sijaan, lähetetään ongelmaperhe, siis laitetaan lastensuojelun asiakkaat, risteilylle. Siellä saavat sitten ipanat ostaa tax freestä karkkia ja pinkoa pitkin laivaa niin, että vanhemmat saavat hetken rauhan ja pääsevät vaikka bylsimään, ja sitten on koko perhe taas kotvan tyytyväinen. Katsokaas, näin yksinkertaista se on. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset