Marcus Petäjä Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia.

Läskin tuskastuneisuus

  • Läskin tuskastuneisuus
  • Läskin tuskastuneisuus

Mikähän ihme siinä on, kun tällainen paksumpi kaveri kuin minä, ei meinaa löytää sopivia vaatteita mistään tavarataloista tai vaateliikkeistä nykyään?

Onhan meitä pullukoita ollut iät ja ajat. Ja tulee lienee olemaan vastaisuudessakin. En taida olla ensimmäinen, joka tätä suurempien vaatteenkokojen puuttumisen asiaa ihmettelee. Enkä lienee viimeinenkään.

Ainoa paikka, josta saan sopivia vaatteita on Dressmann XL. Koska en myöskään ole rikas mies, olen yhden ainoan ketjun tarjousten armoilla. Liikkeessä käynti on sattumanpeliä siltä suhtein, että sattuuko jotain olemaan myynnissä kohtuuhinnalla. Tähän asti on löytynyt alushousuja ja housuja. Mutta alushousuja on nyt liian vähän. Koko ajan saa pesukone ja kuivausrumpu käydä, että puhtaita alkkareita riittää. Minä, kun en ala maksamaan kymmentä euroa joistain vaivaisista alushousuista. Ei niihin paljoa kangasta kulu. Ei edes tämmöisen pullukan xxxxxxl-kokoisiin kalsareihin. 

Joskus Haloselta sai vielä pukuja, mitkä mahtuivat päälleni. Sellainen on vieläkin käytössä. Se vaan, että takin helma rypistyy. Minä haluaisin sellaista rypistymätöntä kangasta olevan puvuntakin. 

Onhan minulla toki sellaisia. Ja käytän niitä. Mutta eivät ne takit kiinni mene. Onneksi kulttuurimme sallii miehille isot mahat ja aukinaiset takit. Se ei välttämättä ole parhaimman muodin mukaista mutta se on ymmärrettävää ja arkista. Paksu ukko, jolla on takki auki. Who cares. Tusinassa kolmetoista sellaisia.

Meillä pullukoilla on myös pulleat reidet. Tuppaavat kävellessä hankaamaan yhteen. Kun on housut jalassa tuolla ihmisten ilmoilla, niin housun lahket hankaavat toisiaan vasten. Kitkavoimat tekevät tehtävänsä, ja mekaaninen kulutus saa kankaan puhkeamaan. On sitten nivusista housut aina auki niin, että hyvässä lykyssä vilkkuu vaalea, ihrainen reisi tai peräti palanen takapuolta. 

Ei muuta kuin ompelukone esille ja ratkennut kohta langalla sulkemaan. Tosin ei sekään auta, kun kangas on kulunut ratkeamiskohdan ympäriltäkin sen verran heikoksi, että vaikka ommel pitäisikin, niin esimerkiksi kenkiä jalkaan laitettaessa ratsahtaa kangas risaksi siksakin vierestä. 

Parasta olisi tietysti paikata. Mutta mistäs löydät juuri samanlaista kangasta? Tai ainakin sellaista, joka on hyvin lähellä housujen kangasta? Jonkun halpa-kangaskaupan rättilootasta todennäköisimmin.

Noh, voin minä paikatuilla housuilla kulkea, kunhan paikka ei kauhean hyvin erotu. Minua vaan ihmetyttää, kun minua paljon solakammat kaverit valittavat samasta ongelmasta. Housut kuluvat puhki haarojen välistä. 

Ei tällaista kyllä ennen tapahtunut. Ja hankasivat ne reidet yhteen silloin kuin oli kiloja vähempikin. Housut silti kestivät. Ovatko materiaalit huonontuneet? Luulisi, että kokoajan kehitettäisiin sellaisia tekstiilejä, jotka kestävät yhä enemmän ja kauemmin ja paremmin.

No ei tietenkään. Ihmiset on saatava kuluttamaan. Ja vaatteethan, ainakin suurten halpaetjujen vaatteet, ovat olleet jo vuosikymmeniä pesun- ja käytönkestämättömiä. Pidä ja pese pari kertaa. Heitä sitten pois ja osta uutta tilalle. Ja muut ihmiset ihailevat, että ai, kun sulla on taas uudet vaatteet!

Hyvä tapahan tämä on ansaita. En minä sitä. Mutta, että sitä voisi soveltaa meihin paksukaisiinkin. Kaikki brothersit ja cubukset ja henkat ja maukat ja mitä näitä nyt, voisivat myydä 8xxl-kokoisia vaatteita yhtä lailla. Ei sillä materiaalilla sitten niin väliä, kunhan on valinnanvaraa. Ettei tarvitse tyytyä yhden liikkeen mielikuvituksettomien suunnittelijoiden ja designerien tekeleisiin. 

Noh, tämän saattaa kuulostaa kauhealta muutamastakin syystä joidenkin korviin. Ensinnäkin halpaketjujen halparetkut tehdään käytännössä orjatyövoimalla joissain Kauko-Idän ompelimohelveteissä. Köyhät naiset raatavat kurjissa työtiloissa pitkiä päiviä saaden pientä palkkaa vain siksi, että Jemmika ja Jammika voisivat koreilla uusissa revityissä farkuissaan koulujensa pihoilla.

Toiseksi jonkun mielestä on varmaan typerää, että lihava ihminen kehtaa valittaa, ettei löydä sopivia vaatteita kuin yhdestä paikasta. Laihduttaisi mokoma. Siitä saat. Vaateteollisuus antaa sinulle selvän merkin. Olet liian paksu. Laihduta. Muuten saat kulkea niissä dressmannin virttyneen värisissä teltoissa, joita pikee-paidoiksikin nimitetään. Meillä on vain vaatteita kauniille, solakoille, nuorille ja hyvinhoidetuille ihmisille. Sellaisille, joiden elämässä on hyvä pössis, valkoiset hampaat, designer-kampaus ja ylipäätänsä innovoiva ja ennen kaikkea postiivinen asenne. Yksinäinen, läski, keski-ikää lähestyvä, epäsosiaalinen mies ei ole heidän kohderyhmäänsä. Mene pois. Hyi.

Voisinhan minä tietysti teettä itselleni sopivia vaatteita mutta se maksaa pitkän pennin. Kuten jo totesin, en ole rikas mies.

Sitten on tuo Stockmann. Sieltä löysi ennen hyviä merkkivaatteita suht’ kohtuuhintaan. Ainakin joissain aleissa ja Hulluilla päivillä jne. Muistan esimerkiksi eräät Bossin farkut, jotka oli ommeltu hyvin. Kooksi ilmoitettiin 40/34. Ajattelin, että eiväthän nuo mahdu. Pitää olla vähintään 46/34. Mutta kappas, hyvin sopivat. 

Siinähän se juju halpavaatteen ja laatuvaatteen erossa onkin, että jälkimmäiset ovat ommeltu kunnolla. Ne myötäilevät ihmiskropan erinäisiä muotoja joustavammin kuin henneksen rääsyt. 

Miksen sitten osta sellaisia? Ostaisinhan minä, jos sellaisia olisi vielä joskus siellä Stockmannilla tarjolla kohtuuhintaan. Mutta ei. Hulluilla päivillä myytävät tuotteet ovat tasoltaa huonompia menneisin vuosiin verrattuna, ja hinnat taasen ovat korkeampia. 

Mene nettikauppaan. Menenhän minä. Dressmann XL:n nettikauppaan. Löytyi sieltä yksi kiva valkoinen kauluspaita. Hihat vaan olivat vähän lyhyet. Eikä se hintakaan nyt ollut niin kauhean edullinen. Osta yksi, maksa kolme.

Koko ajan väestö lihavoituu. Enkä minä tiedä miksi. Tutkitaankohan tuota asiaa kunnolla? Lihavuutta ei ainakaan osata hoitaa oikein, mikäli on uskominen Helsingin sanomien artikkeleihin. Ja miksi ei olisi. Ei minuun auta mitkään ruokaympyrät ja luennot ja terapiat. Nukahdan. Menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Minä tarvitse tarkat ohjeet siitä, mitä raaka-aineita ostaa, ja mitä ruokaa niistä tehdä. Ja mihin aikaan mitäkin kuulu syödä ja kuinka paljon. Grammalleen. Tarkka ruokataulukko puoleksi vuodeksi eteenpäin, jota minun tulee noudattaa. En minä itse jaksa, enkä halua ajatella syömisiäni. Helpompaa, kun joku tekee sen puolestani, ja lätkäisee eteeni ruudukon, jossa on kaikki ennalta määrätty. Parastahan olisi, jos pääsisi kahdeksi kuukaudeksi jonnekin hoitolaan, jossa imetään rasvat pois, pistetään vedelle ja leivälle ja punttisalille ja juoksumatolle. Ja lenkille. 

Kyllä minä liikkua tykkään. Mutta en minä jaksa näitä samoja katuja kuleskella ja pitkin maleksia yksin. Seura olisi mukavaa. Ryhmäliikuntaa. Se parantaa mielenterveyttä. Mutta ei julkinen sektori järjestä tällaisia lääkärin määräyksestä. Lääkärin pitäisi määrätä ihminen johonkin kuntoiluun ja tarkasti määritetylle dieetille, kuten se määrää tutkimuksiinkin ja lääkkeiden syöntiin. 

Olet liian paksu. Se on terveydellesi haitaksi. Tässä resepti tarkan ruoka- ja liikkumistaulukon muodossa. Kirjoitan teille lähetteen siihen ja siihen liikuntaryhmään. 

Läskit ovat itse läskinsä hankkineet. Miksi yhteiskunnan pitäisi niiden laihduttaminen kustantaa? No ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne läskit laihtuisivat ja voisivat paremmin. Hyvinvoivat ihmiset lienevät hyvän yhteiskunnan paras perusta, tuki ja turva.

Niin, että laatikaas lekurit kunnolliset murkinointitaulukot, ettei meidän pyörylöisten tarvitse tyytyä vain dressmannin tarjontaan. Vaan voidaan ostaa joskus sieltä henneksestäkin niitä vaatteita. Tai Zarasta. Tai jos vaikka Stockmaan nousee taas jaloilleen, ja hulluilla päivillä on taas hyvinommeltuja Bossin farkkuja, joita ei ole jossain Laosin hikipajassa tehty. Tai vaikka sopivia Sloggin kalsareita. Edulliseen hintaan tietysti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Aamupala:
Voileipä (ruis/kaura), jolla pari palaa juustoa, salaattia ja pala leikettä. Siis viipale, ei koko leipää.
Muna keitettynä/paistettuna. Jos pitää, niin väliin pekonilla höystettynä. Ei koko pakettia vaan siivu, pari. Saa paistaa voissa.
10% jugurttia 3-4 ruokalusikallista (ei kukkurallisia), johon omat marjat/hedelmät mausteeksi.
Vaihtoehtoisesti puuroa pari desiä samoin marjoilla/hedelmillä maustettuna. Keittonesteenä puolet maitoa, puolet vettä. Tai vaikka mantelijuomaa.
Ruokajuomana vesi + kahvi/tee maun mukaan.
Lounas:
Mitä työpaikkaruokalassa on. Vähintään puolet lautasesta kaninrehuja. Pihviä, lohta tms. vain yksi pala, hieman koosta riippuen. Parsakaali, kukkakaali, punajuuri. Perunaa/pastaa vain hiukan.
Jos jälkiruokaa on tarjolla, vältä sokerisia. Ja muutenkin vain vähän.
Päivällinen:
Vastaavalla linjalla kuin lounas. Niin tietenkin, aina voi tehdä myös keiton. Pinaattikeitto, punajuurikeitto, kalakeitto, kanakeitto jne. Eivätkä valmiit eineskeitotkaan huonoja ole. Sen kummemmin lounaaksi kuin päivälliseksikään.
Iltapala:
Kokojyväleipä/näkkileipä, juustoa, salaattia, leike. Tee.

Pitkin päivää ensisijaisesti vettä, kraanavesi käy. Kahvia/teetä pari kuppia, jos maistaa.

Kolmesti viikossa kävelylenkki, noin tunti. Alussa vähemmän, jos tuntuu hankalalta. Siitä voi kiristää sitten, jos siltä alkaa tuntumaan.

Yleisperiaate: Niin hyvää ruokaa, että sitä ei tarvitse syödä paljoa. Ruokailun jälkeen tunne, että voisi vaikka ottaa lisääkin mutta ei ole pakko.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Kerrankin joku kirjoittaa asiaa!!

itse olen pikkuisen yli lihava, löytyy mahaa, 193cm/110kg.. Hitto että on vaikea löytää vaatteita! Joko ne on liian isoja, sopivia mutta hihat loppuvat jo ennen ranteita, liian Fit mallia, muuten pituus vyötärössä olisi hyvä ja hihat.. Tai sit ne on vaan liian lyhyviä siis napapaitoja...

Olen itsekin ihmetellyt ettei löydy vaatteita vähänkin isommalle kaverille, kuvittelisi nykyisin menevän kaupaksi, kumminkin lihavuus on noussut ja on ongelma.

Olen itsekin huomannut että köyhän on vaikea laihduttaa, siis ne ruoka ynm. ostamisen jne. Se on vaikeaa.. Ja jos tahtoo salille ryhmäliikuntaan, mistä rahat?

muuten eilen huomasin prismassa oli xxxl+ vaatteita, taisi mainostaa jollain D-kokoa ja isompia vaattetia kyltillä..

PS. Juholla on hyvä ruoka ehdotus yllä.. Mutta kuten tekstistäsi voi päätellä ei taida löytyä rahaa tuollaiseen määrään..

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Joko ne on liian isoja, sopivia mutta hihat loppuvat jo ennen ranteita, liian Fit mallia, muuten pituus vyötärössä olisi hyvä ja hihat..»

Urheilulliset leikkaukset taitavat korostua erityisesti ulkoiluliikkeiden vaatteissa, jotka pääasiallisen käyttäjäkuntansa perusteella on tehty sporttisille ihmisille.

Ainakin siis eurobrändeissä. Olen huomannut, että jenkkibrändit, kuten North Face, on tehty selvästi tukevammalla leikkauksella. Siellä urheiluvaatteiden kuluttajakunta taitaa korostuneemmin olla sellaisia (kuten tässä itsekin), jotka haluavat laihtua ja siksi vaatetuksellaan pyrkivät suuntautumaan siihen.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Todellisuudessa viikoksi saa munat alle 2 eurolla. Kilon maustamatonta, rasvaista jugurttia alle 3 eurolla. Kilo varmaan säilyy kelvollisena jääkaapissa viikon. Lohta ja kirjolohta saa luokkaa kympin kilo. Reilun kilon lohesta saa ainakin 5 annosta. Eikä kannata unohtaa silakkaa. Alle 10 sentin silakan voi syödä paistettuna ruotoineen. Lihasta voi ottaa porsaan lapaa ja etuselkää, vaikkapa. Kasleriakin saa usein edullisesti.

Joten suurin kustannus on todennäköisesti tuo työpaikkalounas. Hedelmiä, marjoja ja vihanneksia voi yrittää ottaa kauden mukaan. Tietenkin marjat ja sienet voi käydä hakemassa itse kesällä pakastimeen.

Käyttäjän KikkaCoombes kuva
Kikka Coombes

Hyvä kirjoitus. Ehkä se, että vaatteet tehdään usein maissa, jossa ihmiset ovat paljon pienikokoisempia (Thaimaa, Kiina jne.) kuin esim. pohjois-euroopassa, vaikuttaa siihen, että on vaikea loytää sopivankokoisia vaatteita. Mistä Uusi-Seelantilaiset ostavat vaatteensa kun ovat niin isoja ja kauniita?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Blogisti oman kertomansa mukaan asuu Turussa. Pikainen nettihaku kertoo että siellä toimii muutamakin isoille ihmisille tarkoitettu vaateputiikki. Hyvähän se on että saat tietoa edes tätä kautta.

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Paitsi, että sieltä saa slimfittiä kaksimetriselle. Henkilökohtainen kokemus paksureisisenä ihmisenä on, että saa sieltä housut joissa on vyötäröä 4 tuumaa liikaa.

Hyvien vaatteiden löytyminen on ihan tuuripeliä. Stockman ja Sokos keskittyvät yrittämään sakkaavan myyntinsä parantamista vaihtamalla ylihintaisia rääsybrändejä toiseen ylihintaiseen rääsybrändiin. Kokovalikoima on sitten mitä sattuu ja kaikki b-mitoitusta. Ilmeisesti luulevat olevansa Italiassa.

Onneksi itse vielä Haloselta löydän asiallisen hintaista ja laatuista tavaraa. Ja housut löytyvät housuosastolta eikä ripoteltuna pitkin ja poikin. Ilmeisesti kauppiaat luulevat että kaikki ostajat ensisijaisesti valitsevat brändin ja sitten kaikki ovat sitä yhtä vartalomallia ja kooltaan välillä s-l.

Toimituksen poiminnat